Maailman paras sienipasta

There I said it. Maailman paras pasta, tai ainakin paras ikinä maistamani. Valitettavasti ohje ei ole omani vaan Saara Törmän, naisen joka kirjoitti myös mainion leivontakirjan Saa vaivata (ja Kaija Koon Kaunis rietas onnellinen -biisin joka on tosi omaperäisesti yksi ystäväni Veeran ja minun voimabiiseistä). Ohje ilmestyi alunperin Vihreä lanka -lehdessä syksyllä 2010 josta bongasin sen tuoreeltaan. Rakastan sienestämistä ja olen lapsuudesta asti (murrosikää lukuunottamatta koska miksi käydä sienessä kun voi räkiä maahan lähikaupan takana?) ravannut syksyt metsissä. Keväätkin kyllä silloin kun korvasieniä on löytynyt.

Viime vuosia lukuunottamatta en ole koskaan löytänyt oikeastaan kuin suppiksia. Pari vuotta sitten sitten oli uskomaton tattisyksy. Se oli uskomatonta: ajeltiin äidin kanssa kävelyvauhtia metsätietä pitkin ja aina kun huusin "NYT", äiti pysähtyi, minä hyppäsin kyydistä ja kävin hakemassa bongaamani tatit metsästä. Sain kuivattua niin paljon tatteja ja suppilovahveroita että niitä riitti pitkälti talven yli. Viime vuonna taas oli ihan surkeaa ja meni pahasti tunteisiin (kiukuttelin autossa matkalla kotiin). Tämän vuoden saldo on taas sitten ollutkin aika hyvä ja kantarelleja, tatteja ja rouskuja on löytynyt kivasti. Suppilovahveroita olen löytänyt kunnolla vasta kerran viime sunnuntaina ja maanantaina piti heti laittaa soosi tulille.

Pari sanaa ohjeesta: veganisointi on tietysti helppoa, sen kun vaihtaa hunajan sokeriksi ja kerman kasvikermaksi. Kastiketta kannattaa tarkkailla ja lisätä vettä jos menee liikaa kasaan. Itse huuhtelen aina tomaattimurskapurkit lorauksella vettä ja lisään ne kastikkeeseen. Mutta nyt siis:


MAAILMAN PARAS SIENIPASTA
(ilmestynyt Vihreä lanka -lehdessä 2010)

4-6 hengelle

1 l suppilovahveroita tai noin 50 g kuivattuja sieniä
300 g sipulia
2 tlk (à 400 g) tomaattimurskaa tai 1 kg tomaatteja
6 valkosipulinkynttä
1/2 dl rypsiöljyä
1 dl punaviiniä
1/2 dl soijakastiketta
10 aurinkokuivattua tomaattia
2 rkl hunajaa
1 tl timjamia
1 tl oreganoa
1 tl basilikaa
1/2 tl mustapippuria
noin 1 tl suolaa
2 dl (kasvis)ruokakermaa

Lisäksi:

500 g pastaa
1/2 dl öljyä
2 valkosipulinkynttä
tuoretta basilikaa
(voimakasta juustoa, esimerkiksi mustaleimaemmentalia)

 Murenna kuivatut sienet ja kaada niiden päälle desi kiehautettua vettä. Jos käytät tuoreita sieniä, puhdista ja silppua ne.
Kuori ja silppua sipulit.
Jos käytät tuoreita tomaatteja, kalttaa ne, eli viillä kuoreen risti ja dippaa tomaatit hetkeksi kiehuvaan veteen. Vedä kuoret irti ja leikkaa kannat pois.
Kuori ja silppua valkosipulinkynnet.
Jos käytät tuoreita sieniä, kaada ne kattilaan ja paista, kunnes neste on haihtunut.
Lisää kattilaan öljy. Kuullota sipuleita ja sieniä (lisää nyt kuivatut sienet), kunnes sipuli on pehmeää ja saanut vähän väriä.
Kippaa kattilaan silputut valkosipulinkynnet ja kääntele hetki, kunnes valkosipuli tuoksuu. Älä polta.
Kaada joukkoon lohkotut tomaatit tai tomaattimurska ja viini.
Lisää silputut aurinkokuivatut tomaatit sekä kaikki loput kastikkeen aineet lukuun ottamatta kermaa.
Anna hautua kannen alla hiljaa poreillen noin tunnin ajan.
Lisää vähän ennen nauttimista kerma ja kuumenna kiehuvaksi. Tarkista maku. Kastike saa maistua melko suolaiselta.
Keitä ja valuta pasta. Purista öljytilkan joukkoon muutama valkosipulikynsi.
Pirskota jokaisen pasta-annoksen päälle vähän öljyn ja valkosipulin seosta. Kruunaa komeus basilikasilpulla ja mahdollisella juustoraasteella.

Hyvä syy ottaa lasi ruonlaittoviiniä kun piti korkata pullo joka tapauksessa kastiketta varten

Tästä setistä syötiin maanantaina päivällisellä, siippa töissä tiistaina ja tänään jatkojalostin jämäsoosin piirakkaan. Kas näin: paketti Lidlin valmista voitaikinaa piirakkavuokaan, pannulle pari raastettua porkkanaa ja soosin jämät, seos pannulta vuokaan, päälle seos jossa puoli purkkia ranskankermaa, yksi muna, kourallinen raastettua cheddaria, mustapippuria, timjamia, suolaa ja savupaprikaa ja uuniin kunnes näyttää hyvältä. Ja kas, tuli evästä töihin pariksi päiväksi.

Insta-kuvan kuvateksti: "Kätevä emäntä menee sieltä missä aitaa ei ole"

Prosessi

Kirjoitin aikoinaan blogiin aikoinaan eli ihan just äsken eli kuusi ja puoli vuotta sitten isäni perunaohjeesta. Sittemmin ohje on levinnyt kavereideni keskuudessa aika tehokkaasti ja ilmeisesti ainakin joku on kutsunut sitä nimellä "Annin isän perunat". Meillä se on Hannun perunat. Ja Hannun perunoita ei todellakaan tehdä usein.

Siihen on useampi syy. Yksi liittyy nostalgiaan: ne lapsuuden lauantai-illat ovat tätä nykyä sellainen häivähdys jossain muistikentän reunalla ja pelkään että liikaa sörkkimällä hävitän ne vähätkin. Toinen syy on proosallisempi: arkena ei jaksa seistä tuntia hellan edessä, tunnin nämä nimittäin vähintään vaativat. Lisäksi minusta tulee tätä ruokaa valmistaessa sellainen kaukaisuuteen tuijottava infantiili pönttö jolta ei kannata kysyä mitään. Ei psyyke kestä sellaista kovin usein.

Hannun perunoita ei siis myöskään todellakaan valmisteta mistään uusista perunoista. Tähän aikaan vuodesta kaupassa oli aika uusia, ei tarvinnut kuoria. Parhaat tulee kyllä kuoriperunoista. Lisäksi tarvitaan
a) valkosipuli
b) kermaa (siis KERMAA, ei mitään ruokakermaa)
c) valurautapannu
d) virvokkeita kokille
e) voita tai gheetä ja oliiviöljyä
f) musiikkia (valitsemasi soittolista tai esim. Michael Kiwanukan uusin albumi)

Tänään päivällä töissä ruokaa miettiessäni muistin yhtäkkiä Hannun perunat ja sisimpääni levisi rauha. Laitoin ruokakauppavastuussa olevalle miehelle viestin "tekis mieli isän perunoita, keksi lisäke". Hain töistä tullessani viiniä, kotona pidin lapsen kanssa seiskaluokan luokkakuvien vertailun koska lapsen kuvat tulivat postissa (nykyajan lapsilla on kyllä tosi helppoa koska 90-luvulla ei ollut Snapchat-filttereitä ja esim. kaikki minusta ysärillä otetut kuvat ovat aivan kauheita), kaadoin lasin keskihintaista italialaista, aloin viipaloida perunoita ja valkosipulia. Tässä vaiheessa kello oli ehkä 16.40.

Kello 17: valurautapannu lämpeämään. Gheetä ja oliiviöljyä pannulle. Lämpö ensin seiskaan (induktion asteikko 4-9) että pannu lämpeää, sitten vitoselle. Ekat perunat pannulle.
Klo 17.05: pari viipaloitua valkosipulinkynttä joukkoon. Soimaan kolmatta kertaa tänään Palefacen uusi biisi koska kärkkymään tullut juniori ei ollut kuullut sitä vielä.
Klo 17.05-17.30: pannun tuijottamista. Perunan lisäämistä. Omien käsivarsien ihailua (olen ottanut tänä vuonna kaksi tatuointia enkä lakkaa ihailemasta niitä). Alman uuden biisin kuuntelu (hyvä). Lisää valkosipulia ja pari lorausta kermaa pannulle. Kerman pitää imeytyä perunoihin. Lapsuuden ajattelemista.
Klo 17.30: kaikki perunat lisätty pannulle (niitä oli pilkottuna pari litraa). Lisää kermaa. Viimeiset valkosipulit (yhteensä meni kahdeksan isoa kynttä). Cat Poweria soimaan. Lisää viiniä. Pannun tuijottamista. Kesän ajattelemista (viime tai ihan minkä vaan). Syksyn ajattelemista (viime).
Klo 17.45: viimeinen uuvutus. Viimeinen loraus kermaa. Perunain uuvuttaminen. Tässä vaiheessa niistä on tullut mössöä. Soittolista tarjoaa ruotsalaista punkia.

Nyt juuri tällä hetkellä kello on 18.17, siippa nosti juuri uunista vastuullaan olleet ribsit ja perunoiden koostumus on lähinnä toffeemainen. En tiedä kemiasta mitään enkä osaa sanoa miksi nämä perunat ovat parhaimmillaan kun pannun reunoilla alkaa nousta kirkasta nestettä mutta siitä tietää että sapuska on valmis. Hannun perunoiden salaisuus on se etteivät ne todellakaan ole valmiita siinä vaiheessa kun muiden ohjeiden mukaan kerma- tai valkosipuliperunat ovat valmiita. Näiden perunoiden kanssa mennään kohti ääretöntä ja sen yli.

Ystävät ja sunnuntait ja aurinkokuivattu tomaatti -tahna

Ei pahaa.

Olen suureksi ilokseni niin onnekas, että kuulun lukiosta asti yhtä pitäneeseen kaveriporukkaan. Kokoonpano on hiukan muuttunut vuosien varrella ja uusia ihmisiä ja puolisoita liittynyt mukaan mutta ydinporukka on sama. Näiden tyyppien kanssa ollaan kiroiltu samoilla kursseilla lukiossa, otettu muuankin nykypäivänä hieman pöyristystä herättävä kaverikuva, poseerattu lakit päässä Psyllin pihassa, opiskeltu ulkomailla ja eri puolilla Suomea, asuttu ties missä, myötäeletty lapsiperhearkea (minun kohdallani vähän muita aikaisemmin), juhlittu aika monet synttärit, polttarit, häät, läksiäiset, tuparit, vauvajuhlat, ristiäiset, nimijuhlat, valmistujaiset ja ties mitkä.

Muutaman viime vuoden sisällä on vieläpä tapahtunut sellainen onni että tosi moni meistä on päätynyt asumaan tänne alkuperäiselle kotipaikkakunnalle. Nykyään mahdollisuudet treffata ovat periaatteessa paremmat mutta käytännössä tapaamisten järjestäminen ei ole kovin helppoa niiden kuuluisien ruuhkavuosien takia (meinasin ruveta laskemaan kuinka monta lasta meillä yhteensä on mutten jaksanut).

Aikaisemmat baari-illat ja kotibileet ovat käytännön syistä vaihtuneet silloin tällöin pidettäviin brunsseihin: omakotitalollisilla on tilaa ja kukaan ei kuormitu liikaa kun kaikki tuovat jotain. Viime sunnuntaina juhlistettiin erään nuoren neidon kaksivuotispäivää ja perheensä uutta kotia.

Myös teiniä miellyttää

Oma kontribuutioni viime sunnuntain brunssipöytään oli Michael Ian Blackin How to be amazing -podcastin Ina Garten -jaksosta bongaamani aurinkokuivattu tomaatti -levite (ja juusto ja suolakeksit). Rakastan podcasteja ja olen päivittäin hämmentynyt siitä miten siistejä juttuja ihmiset tuottavat kuunneltavaksi (aika paljon kuuntelen kyllä tosi korkeakulttuurista true crime -osastoa). 

En ole kovinkaan perehtynyt Ina Gartenin ruokahommiin mutta podcastin perusteella linja on aika simppeli ja maanläheinen. Levite oli erittäin jees ja jää varmasti repertuaariin. Sovelsin vähän määriä oman jääkaapin sisältöön. Tahnasta ei tullut otettua parempaa kuvaa mutta se on tuota punertavaa mössöä keltaisessa kulhossa tuossa ylimmässä kuvassa.

AURINKOKUIVATTU TOMAATTI -LEVITE

kahdeksan aurinkokuivattua tomaattia

200g maustamatonta tuorejuustoa (käytin Philadelphiaa)

pari ruokalusikallista ranskankermaa

pari ruokalusikallista majoneesia 

yksi valkosipulinkynsi

loraus chilikastiketta (käytin Poppamiehen savuchiliä)

mustapippuria

suolaa

(kevätsipulia, en laittanut koska unohdin ostaa)

Lisää kaikki ainekset monitoimikoneen kulhoon tai taikinakulhoon jos käytät sauvasekoitinta. Soseuta, lisää loraus öljyä jos tuntuu liian paksulta. Anna maustua jääkaapissa.

Tahna sopi myös erinomaisesti ruusukaalin ja sienten kanssa pastan joukkoon

Ystäväpiiriini sattuu myös kuulumaan aivan erinomaisia ruoanlaittajia ja pöytä oli taas piukassa kaikkea mahdollista munakkaasta ja letuista kakkuun ja saaristoleipään ja katkaraputahnaan. Kyllä kelpasi syödä ja katsoa kun pikkulapset kirmasivat ympäriinsä.

Kissavahvistus Simo parkkeerasi siipan päälle

Joka kerta sunnuntaitapaamisesta kotiutuessa olo on älyttömän onnellinen ja kiitollinen. Ei sitä aina arjessa tajua miten hyvin on asiat kun ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa yhteys on lähestulkoon saumaton.

Syömismatka

Olen epämuodikkaan huono matkustelija ja viihdyn erinomaisen hyvin kotona. Suhtaudun muualle lähtemiseen lähinnä siltä kantilta että muualla on erilaisia ravintoloita ja ruokakauppoja. Esim. viime kesänä kävimme Mäntän kuvataideviikoilla ja Mäntässä oli ravintola josta sai sekä malesialaista, pizzaa ETTÄ kebabbia. Söimme kaikkia.

Tänä kesänä suunnattiin aavistuksen kauemmas ja lähdettiin Ahvenanmaalle. Suunnitelmana oli rauhoittua ja syödä: tämä toteutui. Ekan yön olimme Geta-vuoren laella leirintämökissä ja sitten pari päivää Maarianhaminassa.

Lähdimme reissuun heti koulujen päätyttyä maanantaina. Täytin samana päivänä sattumoisin vuosia ja nautin juhlan kunniaksi kahden euron kuohuviinilasillisen laivan pianobaarissa yhdeksältä aamulla. Ikimuistoista!

Otin synttärikuvan peilin kautta. 34, hyvä ikä.

Geta-vuoren mökissä oli a) kaksi kerrossänkyä b) pöytä c) kaksi muovituolia. Meidän jengin lisäksi leirintäalueella yöpyi ruotsalaisia reippaita ja urheilullisia boulderoijia jotka pelasivat lautapelejä yhteiskeittiössä ja nauroivat hereästi. Ensimmäisen illan syntymäpäiväillallinen (pastaa, tomaattikastiketta, purkkitonnikalaa) nautittiin ulkona. Oli aivan hyvää.

Vähän vinossa.

Leirintäalue ensimmäiseksi yöksi oli täydellinen ratkaisu. Siellä ei ollut mitään tekemistä joten istuskeltiin mökin terassilla, syötiin, juteltiin, teini makasi kerrossängyssä kuulokkeet päässä (onneksi netti toimi), luin Knausgårdia, join roseviiniä ja tuijotin merta. Reipashenkiset boulderoijatkin menivät aikaisin nukkumaan ja illalla oli täydellisen hiljaista. Jouduin tosin nukkumaan kerrossängyn yläpedissä.

Seuraavana päivänä ulkoilmahenkinen siippa johdatti meidät luontopolulle. Olen epäliikunnallinen ihminen joka mieluiten ehkä vaan lukisi ja tekisi ruokaa mutta tämä kannatti: mielettömät näköalat ja suht helppo reitti. Parin tunnin vaellus oli oikeasti kiva ja teinikin tykkäsi. Reippailun jälkeen parasta oli kyllä ehkä se, että parinkymmenen kilometrin päässä Getasta sijaitsevaan Stallhagenin panimoravintolaan ajoi 20 minuutissa ja hanasta sai kylmää olutta.

Lenkkarimuia Getalla

Stallhagen oli yksi etukäteen eniten odottamistani jutuista, niin paljon olin kuullut kehuja paikan lounaasta. Hinta-laatusuhde oli luvatun erinomainen: lounaslistalta kympillä papupihvejä (minä) ja pulled porkia (muut). Piti ostaa myös pari pulloa Stallhagenia paikan pienestä ruokakaupasta hotelliin. Olisi ollut myynnissä myös muuta; musiikkia harrastava nuoriso olisi halunnut jonkun paikallisen pumpun levyn mutta ankeana äitinä kieltäydyin ostamasta.

Ankaran googlettelun tuloksena päädyimme varaamaan kahdeksi yöksi huoneen Hotelli Savoysta. Sijainti oli tosi hyvä, keskusta ihan kivenheiton päässä. Oltiin etukäteen vähän haaveiltu fillaroinnista mutta hotellin kahdesta (!) pyörästä oli kerrallaan koko ajan paikalla vain yksi eikä jaksettu selvitellä vuokraamista. Maarianhaminan keskusta nyt tosin on niin pieni että kävellen näki ihan riittävän tehokkaasti kaiken.

Ekan Maarianhamina-illan ruokapaikaksi valikoitui kehuttu Pizza Diablo ihan lähinnä teinin mieliksi. Hän myöhemmin rankkasi pizzan koko reissun parhaaksi ruoaksi eli kai se sitten kannatti. Pizza olikin kyllä oikein hyvä ja paikka miellyttävä (ja seuraavana iltana ohikävellessämme terassilla istui kolmekymmentä huutavaa nuorisolaista eli illan valintakin meni ihan nappiin). Olen itse aika traditionaalisen pizzan ystävä mutta lapsi arvosti suuresti valintaansa jossa oli taco-maustettua jauhelihaa ja nachoja (nuoriso on pilalla).

Olen käynyt lapsena monta kertaa Ahvenanmaalla ja pari kertaa luokkaretkelläkin ja hatarien muistikuvieni mukaan Kastelholman linna oli näkemisen arvoinen. Keskiviikkona huristeltiin siis sinne ja samalla keikalla pääsin VIHDOINKIN käymään Smakbyssa. Kyllä kannatti! Kastelholmaa oli restauroitu sitten viime näkemän (eli ehkä kuudennen luokan luokkaretken) ja se oli tällaiselle historiasuuntautuneelle nörttijengille oikein oiva kohde.

Smakbyssa oli sattumoisin Michael itse paikalla kuvausryhmän kanssa (ja kolmisenkymmentä suomalaista eläkeläistä joille hän selitti listaa auki ja eläkeläiset tirskuivat kun Michael puhui hassusti suomea). Tilaamani kalapata oli niin hyvää että herra oli varmaan itse sen keittänyt. Tajusin myös etten tod ole mikään diginatiivi kun ajatus selfieen pyytämisestä aiheutti lähinnä nöyryytyksen ja hikoilun sekaista häpeää. En pyytänyt. Kuikuilin vaan kaukaa.

Smakbyn kalapataa ja riistajauhelihapihvejä

Matkalla takaisin Maarianhaminaan melkein ajettiin Taffelin tehtaanmyymälän ohi. Viime hetkellä rääkäisin niin lujaa että kuski tajusi kurvata pihaan. Ostin samana päivänä tehtyjä sipsejä ja pettymyksekseni en kyllä havainnut maussa mitään eroa vaikka olenkin hc-luokan sipsiharrastaja.

- Äiti, jos olis olemassa noin iso juustonaksu niin söisitkö?

- TODELLAKI

Käytiin keskiviikkona katsomassa myös pari hautausmaata (yksi pääharrastuksistani sipsien ohella), Eckerö ja lisäksi ostin aika helvetin kallista suolaa koska en kehdannut lähteä sisutus- ja lahjatavarakaupasta tyhjin käsin. Illan ruokapaikaksi valikoitui mukavasti kävelyetäisyydellä sijainnut Dino's Bar & Grill johon astuessamme tajusimme heti tehneemme oikean valinnan.

The Kristet Utseende!!!

Ravintolan eteisessä oli kuvia paikassa keikkailleista bändeistä ja muut seinäpinnat oli päällystetty kuolleiden muusikoiden kuvilla. Lista oli aika perus burgeri-salaatti-pihviosastoa mutta alkupalalistalta löytyi onneksi päiväkausia himoitsemiani savustettuja katkarapuja, sekä jälkikasvun että meitsin suosikkia. Kävin jokaisessa vastaantullessa ruokakaupassa kurkkimassa ja kaikissa myytiin itsepalvelutiskissä nimenomaan savustettuja katkarapuja. Koska Porissa, kysynpä vaan?!?

Siippa ja Megadethin Gar Samuelsson

Historiallinen hetki: lapsi kuuntelee äitiään. Huom: kuvakaappaus FB:sta, ehdotti merkitsemään ystäviä, näemmä ystäviä on joka puolella, esim. käsivarressani

Torstaina ennen Gracen lähtöä ehdittiin vielä vetää tehokas noin kahdeksan kilometrin päiväkävely, kahvitella ja löytää maailman parhaiten organisoitu kirpputori eli Maarianhaminan Emmaus. Gracella

luin kirjaa ja voitin bingosta muistaakseni 18 euroa. Grace on kyllä ruotsinlaivaksi harvinaisen siedettävä ja palvelutasoltaan aika mieletön: täyteenpakatussa laivassa samppanjabaarin baarimikko ehti maistattaa roseeta ja kertoa omat tax free -vinkkinsä. Lapsi sai mielettömän hienon alkoholittoman drinkin (ja minä mustikkasaisonin) ja on siitä lähtien himoinnut vastaavaa jokaisessa juomia tarjoilevassa kahvilassa ja ravintolassa.

Oli tosi kivaa kun lapsi oli pieni ja halusi kesälomareissulla viisi kertaa peräkkäin possujunaan mutta pakko myöntää että luonteelleni sopii huomattavasti paremmin tällainen teinin kanssa reissaaminen kun voi keskittyä ruokaan ja hautuumaihin. Ensi kesänä himottaisi vähän joku Viron saaret -turnee tai Tanska (EI LEGOLAND). 

#rehupelti

Porkkana, paksoi, herkkusieni, valkosipuli, chili

Rehupelti, tuo vihanneslokeron ja lounastunnin pelastus!

Olen laiska tekemään eväitä töihin. Tai siis olin. Olen onnistunut petraamaan oivallettuani näinkin yksinkertaisen asian:

1. inventoi jääkaappi
2. kuori ja paloittele kaikki yhteensopiva / nahistunut / herkullinen / löytyvä
3. kippaa kulhoon
4. lorauta joukkoon öljyä ja haluamiasi mausteita
5. kaada pellille ja tasoittele
6. laita pariinsataan asteeseen uuniin ja paahda kunnes kypsyysaste on sopiva

Paitsi eväänä, sopii rehupelti loistavasti tietysti myös kotona syötäväksi melkein minkä tahansa lisukkeen kanssa.

Valkokaali, parsakaali, herkkusieni, valkosipuli, chili, appelsiini

Rehupelti on loistava. Paahtaminen tuo vihannesten maun esiin ja vähän nahistuneemmistakin tulee erinomaisia. Mausteita voi heitellä joukkoon oman maun mukaan: oliiviöljyn, suolan ja pippurin lisäksi vaikka savupaprikaa, kuivattua chiliä, jeeraa, oreganoa, timjamia, basilikaa, limen tai sitruunan mehua... Heittelen usein joukkoon myös kokonaisia valkosipulinkynsiä kuorineen. Ne on helppo kypsinä puristaa kuoresta ruoan joukkoon (ja kerätä kanssaihmisten ihailevia katseita tuoksumalla ihanalta).

Kukkakaali, kikherne ja älyttömästi mausteita

Olen käyttänyt rehupeltiä myös salaattipohjana: lisännyt päälle tuoreita kasviksia ja jonkun kastikkeen (esim. sriracha-jogurtti- tai öljysoosin). 

Proteiinina tykkään itse käyttää jotain kasvipohjaista - marinoitua ja paistettua tofua, papuja tai seitania - mutta myös esimerkiksi lohi sopii loistavasti. 

Eilisen porkkana ja raitajuuri

Friday with no two pizzas?

Otsikon lainaus on Frendeistä ja sen tietysti lausui suuri filosofi ja rakastaja Joey Tribbiani. Henkilökohtaisesti pystyn syömään pizzeriapizzasta kertaistumalta vain puolikkaan joitain poikkeuksia - kuten Sitkon Quattro Formaggia - lukuunottamatta mutta kotona ei kyllä ole mitään järkeä tehdä pizzaa vain yhtä pellillistä. Tällä kertaa taikinaa tuli niin paljon että kahden pellin lisäksi tein jämistä yläasteen köksäntuntien klassikon eli pizzapatongin johon upotin jääkapista löytämäni tuoreet chilit ja hieman reunoiltaan kuivahtaneen köntsän valkosipuli-Koskenlaskijaa.

Pizza on ilmeisesti pyhä asia, niin paljon siitä on ihmisillä mielipiteitä. Siis varsinkin kotona tehdystä. Lapsuudenkodissani tehtiin viikonloppuisin paksupohjaista peltipizzaa yleensä sellaiset viisi kerralla koska kolmelapsisessa perheessä siitäkin riitti vain yhdeksi illaksi. Omassa perheessäni lapsuudenkodin versio on jalostunut ohutpohjaiseksi kuumassa uunissa esikuumennetulla pellillä nopeasti paistettavaksi melko vähätäytteiseksi ruoaksi.

Kuvassa keskihintainen italialainen punaviini ja joitakin sipuleita

En aio ylöskirjata pohjaohjetta enkä antaa mitään juusto-ohjeita koska juuri nämä jakavat ihmisiä aika vahvasti. Meillä on välillä tehty - uups - kokonaan hiivaton pohja ja kokeiltu muuten erilaisia. Olemme kehittäneet talouden sisäisen työnjaon jossa minä teen pohjan ja kanssani asuva huomattavasti minua kärsivällisempi, varmakätisempi ja perusteellisempi insinööri kaulitsee. Tänään mittasin pohjaa varten kuusi desiä vettä, vajaan pussin kuivahiivaa, pari desiä vehnäjauhoja, pari teelusikallista suolaa, lorauksen oliiviöljyä ja sitten durumjauhoja niin kauan että koostumus vaikutti sopivalta. Ärsyttävän epämääräistä, tiedän, mutta taikinantekoon vaikuttaa hyvin moni asia asunnon lämpötilasta ja ilmankosteudesta lähtien että täsmällistä ohjetta on vaikea antaa. Googlettamalla löytyy varmaan joku täsmällisempi. Itse luotan näppituntumaan. Annoin valmiin taikinan nousta niin kauan että katsoin kesken jääneen Good Wifen jakson loppuun ja torkuin kymmenen minuuttia.

Juusto onkin sitten taas yksi asia. Itse olen niin kerettiläinen että laittaisin mieluiten päälle parmesaania. Tai no itse asiassa söisin mieluiten ihan vaan pelkkää parmesaania muutenkin mutta siitä voisi tulla joku keripukki. Meillä laitetaan pizzan päälle yleensä punaleimaemmentalia, välillä buffalomozzarellaa. Kukin laittakoon mitä tykkää. Juuston voi myös laittaa täytteiden alle tai päälle tai väliin, olen kokeillut kaikkea ja kaikki toimii.

Meillä tehtiin tänään kahdenlaista pizzaa. Toisen orkestroin minä ja siihen tuli toissapäivänä luvialaisesta metsästä poimittuja kantarelleja, punasipulia, valkosipulia, pannulla pehmitettyä lehtikaalia ja juustoa ranskankermapohjalle. Valkoinen pizza, lemmittyni: suosittelen testaamaan. Toiseen pizzaan tuli lihatiskiltä haettua tänään jauhettua lihaa, kantarelleja, sipulia ja juustoa tomaattipohjalla. Ja tässä se varsinainen juju: pitkään keitetyn tomaattikastikkeen sijaan pohjalle tuli tomaattipyreeseen sekoitettua itse tekemääni tahnaa joka oli ihan piste i:n päällä.


TOMAATTI-VALKOSIPULITAHNA

yksi valkosipuli
oliiviöljyä
150g aurinkokuivattuja tomaatteja
2 tl chilihiutaleita

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa valkosipulista hattu - eli yläosa - pois ja laita uunivuokaan, kaada päälle hiukan öljyä. Laita uuniin noin puoleksi tunniksi. Anna jäähtyä ja puristele kynnet kulhoon.

Tähän voi käyttää joko kuivia tai öljyyn säilöttyjä tomaatteja. Liota kuivattuja puolisen tuntia ja puristele vesi pois. Öljyyn säilötyt voi käyttää sellaisenaan.

Hienonna sauvasekoittimella valkosipuli, tomaatit ja chili tasaiseksi tahnaksi, lisää öljyä kunnes koostumus on sopiva. Purkita. Käytä esim. pizzaan tai tomaattikastikkeeseen tai leivän päälle kuten minä joka poden jatkuvaa suolanhimoa.

Arkirealistisia kuvia lapsiperheen perjantai-illan ateriasta

Jälkiruoaksi ostin kotikatumme varrella sijaitsevasta ammattiopiston ruokakaupasta täytekakun (skumpan hain Alkosta). Ilmainen vinkki: maailman paras kauppa. Ota selvää kotipaikkakuntasi vastaavasta ja KÄY SIELLÄ. Puoli-ilmaiseksi hyvää aidoista raaka-aineista tehtyä ruokaa. Laiskojen päivien pelastus. Tällä viikolla joku päivä ostin puoli kiloa paistettua muikkuja ja 400g perunamuusia noin kuudella eurolla. Suosittelen lämpimästi!