Olen epämuodikkaan huono matkustelija ja viihdyn erinomaisen hyvin kotona. Suhtaudun muualle lähtemiseen lähinnä siltä kantilta että muualla on erilaisia ravintoloita ja ruokakauppoja. Esim. viime kesänä kävimme Mäntän kuvataideviikoilla ja Mäntässä oli ravintola josta sai sekä malesialaista, pizzaa ETTÄ kebabbia. Söimme kaikkia.
Tänä kesänä suunnattiin aavistuksen kauemmas ja lähdettiin Ahvenanmaalle. Suunnitelmana oli rauhoittua ja syödä: tämä toteutui. Ekan yön olimme Geta-vuoren laella leirintämökissä ja sitten pari päivää Maarianhaminassa.
Lähdimme reissuun heti koulujen päätyttyä maanantaina. Täytin samana päivänä sattumoisin vuosia ja nautin juhlan kunniaksi kahden euron kuohuviinilasillisen laivan pianobaarissa yhdeksältä aamulla. Ikimuistoista!
Otin synttärikuvan peilin kautta. 34, hyvä ikä.
Geta-vuoren mökissä oli a) kaksi kerrossänkyä b) pöytä c) kaksi muovituolia. Meidän jengin lisäksi leirintäalueella yöpyi ruotsalaisia reippaita ja urheilullisia boulderoijia jotka pelasivat lautapelejä yhteiskeittiössä ja nauroivat hereästi. Ensimmäisen illan syntymäpäiväillallinen (pastaa, tomaattikastiketta, purkkitonnikalaa) nautittiin ulkona. Oli aivan hyvää.
Vähän vinossa.
Leirintäalue ensimmäiseksi yöksi oli täydellinen ratkaisu. Siellä ei ollut mitään tekemistä joten istuskeltiin mökin terassilla, syötiin, juteltiin, teini makasi kerrossängyssä kuulokkeet päässä (onneksi netti toimi), luin Knausgårdia, join roseviiniä ja tuijotin merta. Reipashenkiset boulderoijatkin menivät aikaisin nukkumaan ja illalla oli täydellisen hiljaista. Jouduin tosin nukkumaan kerrossängyn yläpedissä.
Seuraavana päivänä ulkoilmahenkinen siippa johdatti meidät luontopolulle. Olen epäliikunnallinen ihminen joka mieluiten ehkä vaan lukisi ja tekisi ruokaa mutta tämä kannatti: mielettömät näköalat ja suht helppo reitti. Parin tunnin vaellus oli oikeasti kiva ja teinikin tykkäsi. Reippailun jälkeen parasta oli kyllä ehkä se, että parinkymmenen kilometrin päässä Getasta sijaitsevaan Stallhagenin panimoravintolaan ajoi 20 minuutissa ja hanasta sai kylmää olutta.
Lenkkarimuia Getalla
Stallhagen oli yksi etukäteen eniten odottamistani jutuista, niin paljon olin kuullut kehuja paikan lounaasta. Hinta-laatusuhde oli luvatun erinomainen: lounaslistalta kympillä papupihvejä (minä) ja pulled porkia (muut). Piti ostaa myös pari pulloa Stallhagenia paikan pienestä ruokakaupasta hotelliin. Olisi ollut myynnissä myös muuta; musiikkia harrastava nuoriso olisi halunnut jonkun paikallisen pumpun levyn mutta ankeana äitinä kieltäydyin ostamasta.
Ankaran googlettelun tuloksena päädyimme varaamaan kahdeksi yöksi huoneen Hotelli Savoysta. Sijainti oli tosi hyvä, keskusta ihan kivenheiton päässä. Oltiin etukäteen vähän haaveiltu fillaroinnista mutta hotellin kahdesta (!) pyörästä oli kerrallaan koko ajan paikalla vain yksi eikä jaksettu selvitellä vuokraamista. Maarianhaminan keskusta nyt tosin on niin pieni että kävellen näki ihan riittävän tehokkaasti kaiken.
Ekan Maarianhamina-illan ruokapaikaksi valikoitui kehuttu Pizza Diablo ihan lähinnä teinin mieliksi. Hän myöhemmin rankkasi pizzan koko reissun parhaaksi ruoaksi eli kai se sitten kannatti. Pizza olikin kyllä oikein hyvä ja paikka miellyttävä (ja seuraavana iltana ohikävellessämme terassilla istui kolmekymmentä huutavaa nuorisolaista eli illan valintakin meni ihan nappiin). Olen itse aika traditionaalisen pizzan ystävä mutta lapsi arvosti suuresti valintaansa jossa oli taco-maustettua jauhelihaa ja nachoja (nuoriso on pilalla).
Olen käynyt lapsena monta kertaa Ahvenanmaalla ja pari kertaa luokkaretkelläkin ja hatarien muistikuvieni mukaan Kastelholman linna oli näkemisen arvoinen. Keskiviikkona huristeltiin siis sinne ja samalla keikalla pääsin VIHDOINKIN käymään Smakbyssa. Kyllä kannatti! Kastelholmaa oli restauroitu sitten viime näkemän (eli ehkä kuudennen luokan luokkaretken) ja se oli tällaiselle historiasuuntautuneelle nörttijengille oikein oiva kohde.
Smakbyssa oli sattumoisin Michael itse paikalla kuvausryhmän kanssa (ja kolmisenkymmentä suomalaista eläkeläistä joille hän selitti listaa auki ja eläkeläiset tirskuivat kun Michael puhui hassusti suomea). Tilaamani kalapata oli niin hyvää että herra oli varmaan itse sen keittänyt. Tajusin myös etten tod ole mikään diginatiivi kun ajatus selfieen pyytämisestä aiheutti lähinnä nöyryytyksen ja hikoilun sekaista häpeää. En pyytänyt. Kuikuilin vaan kaukaa.
Smakbyn kalapataa ja riistajauhelihapihvejä
Matkalla takaisin Maarianhaminaan melkein ajettiin Taffelin tehtaanmyymälän ohi. Viime hetkellä rääkäisin niin lujaa että kuski tajusi kurvata pihaan. Ostin samana päivänä tehtyjä sipsejä ja pettymyksekseni en kyllä havainnut maussa mitään eroa vaikka olenkin hc-luokan sipsiharrastaja.
- Äiti, jos olis olemassa noin iso juustonaksu niin söisitkö?
- TODELLAKI
Käytiin keskiviikkona katsomassa myös pari hautausmaata (yksi pääharrastuksistani sipsien ohella), Eckerö ja lisäksi ostin aika helvetin kallista suolaa koska en kehdannut lähteä sisutus- ja lahjatavarakaupasta tyhjin käsin. Illan ruokapaikaksi valikoitui mukavasti kävelyetäisyydellä sijainnut Dino's Bar & Grill johon astuessamme tajusimme heti tehneemme oikean valinnan.
The Kristet Utseende!!!
Ravintolan eteisessä oli kuvia paikassa keikkailleista bändeistä ja muut seinäpinnat oli päällystetty kuolleiden muusikoiden kuvilla. Lista oli aika perus burgeri-salaatti-pihviosastoa mutta alkupalalistalta löytyi onneksi päiväkausia himoitsemiani savustettuja katkarapuja, sekä jälkikasvun että meitsin suosikkia. Kävin jokaisessa vastaantullessa ruokakaupassa kurkkimassa ja kaikissa myytiin itsepalvelutiskissä nimenomaan savustettuja katkarapuja. Koska Porissa, kysynpä vaan?!?
Siippa ja Megadethin Gar Samuelsson
Historiallinen hetki: lapsi kuuntelee äitiään. Huom: kuvakaappaus FB:sta, ehdotti merkitsemään ystäviä, näemmä ystäviä on joka puolella, esim. käsivarressani
Torstaina ennen Gracen lähtöä ehdittiin vielä vetää tehokas noin kahdeksan kilometrin päiväkävely, kahvitella ja löytää maailman parhaiten organisoitu kirpputori eli Maarianhaminan Emmaus. Gracella
luin kirjaa ja voitin bingosta muistaakseni 18 euroa. Grace on kyllä ruotsinlaivaksi harvinaisen siedettävä ja palvelutasoltaan aika mieletön: täyteenpakatussa laivassa samppanjabaarin baarimikko ehti maistattaa roseeta ja kertoa omat tax free -vinkkinsä. Lapsi sai mielettömän hienon alkoholittoman drinkin (ja minä mustikkasaisonin) ja on siitä lähtien himoinnut vastaavaa jokaisessa juomia tarjoilevassa kahvilassa ja ravintolassa.
Oli tosi kivaa kun lapsi oli pieni ja halusi kesälomareissulla viisi kertaa peräkkäin possujunaan mutta pakko myöntää että luonteelleni sopii huomattavasti paremmin tällainen teinin kanssa reissaaminen kun voi keskittyä ruokaan ja hautuumaihin. Ensi kesänä himottaisi vähän joku Viron saaret -turnee tai Tanska (EI LEGOLAND).
Maukas reissu ja pojasta se äidinkin polvi paranee. :D
VastaaPoistaJuu todellakin paranee! :D
Poista