torstai 31. elokuuta 2017

Arkilasagne

Olen vääntänyt elämäni aikana jokusen lasagnen. Heti kotikotoa muutettuani bravuurini oli Anna-Leena Härkösen Sopan syvin olemus -kirjan laiskan lasagne, jossa ideana on sekoittaa jauhelihakastikkeen joukkoon valkoisia papuja ja ranskankermaa: ei tarvi tehdä toista kastiketta. Siihen aikaan ajatus juustokastikkeen tekemisestä aiheutti kylmää hikeä ja ahdistusta.

Lapsi rakastui jossain vaiheessa Raxin (...) lasagneen jonka jälkeen otin kunnia-asiakseni ylittää tämän kulinaarisen taidonnäytteen kaikin tavoin. Kokeilin perinteisiä ja vähemmän perinteisiä. Muistaakseni joku pinaatti-kanalasagne oli joskus oikein hyvää (mutta aiheutti kotona nyrpistelyä). Kerran väänsin itse lasagnelevyt, haudutin ragúa monta tuntia, keitin juustokastikkeen jne. ja sain nyrpeän vastaanoton. Ilmoitin tämän arpeuttavan kokemuksen jälkeen meneväni lasagnelakkoon ja se itse asiassa piti aika kauan. Jossain vaiheessa joku netistä löytämäni ohje alkoi kutkuttaa liikaa ja aloitin kokeilut uudestaan.

Täydellinen ohje on edelleen löytämättä mutta erittäin hyvä ja - tadaa - arki-iltapäivänä toteutettava resepti löytyi Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirjasta ja pääsi jonkun verran muokattuna Viralliseen Liitutaulutarraan kirjoitettuun Ruokalistaan joka sijaitsee siivouskomeron ovessa. Ei kannata pelästyä ohjeessa mainittua raejuustoa. En pidä itse raejuustosta yhtään mutta tähän se sopii. Olen tehnyt lasagnea
a) tuoreella ja pakastepinaatilla ja kerran lehtikaalilla
b) herkkusienillä ja metsäsienillä
c) täysjyvä- ja pinaattilasagnelevyillä
d) käyttänyt juustoina jääkaapin jämiä, cheddaria, parmesaania, goudaa, mozzarellaa, emmentalia ja edellisten erilaisia yhdistelmiä ja kaikki on toiminut.





ARKILASAGNE


250 grammaa lehtikaalia, lehtimangoldia, tuoretta pinaattia tai pakastetepinaattia (kokonaiset lehdet toimivat hyvin!)
suolaa, mustapippuria
300g raejuustoa (olen käyttänyt kyllä yleensä 400g ettei jää jämiä pyörimään)
n. 3-4 dl voimakasta juustoraastetta (ks. yllä omat suositukseni)
10-12 lasagnelevyä
n. 2,5 dl täysmaitoa
200g tuoreita herkkusieniä tai metsäsieniä

Tomaattikastike:
pari isoa sipulia
niin paljon valkosipulia kuin haluat (itse haluan aina vähintään neljä kynttä)
öljyä paistamiseen
kaksi tölkkiä hyvää tomaattimurskaa (suosin itse erästä italialaista merkkiä joka loppui hyllyistä taannoin)
tuoreita yrttejä, basilikaa ainakin

Tee ensin tomaattikastike: pilko sipulit ja valkosipulit, kuullota öljyssä pehmeiksi. Lisää tomaattimurska ja mausteet ja anna hautua sillä aikaa kun valmistelet muut ainekset. Lisää basilika haudutuksen loppuvaiheessa.

Jos käytät lehtikaalia, poista lehtiruodit ja hienonna lehtikaali. Ryöppää valitsemaasi lehtivihannesta pari minuuttia suolalla maustetussa vedessä, huuhdo heti kylmällä vedellä, purista vesi huolellisesti pois ja silppua. Tässä vaiheessa raakana älyttömältä näyttävä määrä mahtuu nyrkin sisälle mikä on aina jotenkin jännittävää. Sekoita pinaatin/mangoldin/lehtikaalin joukkoon raejuusto, suola, pippuri ja pari desiä juustoraastetta. Maistele, mausta lisää jos siltä tuntuu.

Viipaloi sienet ja paista kauniin ruskeiksi öljyssä tai voissa. Lisää sieniä pannulle pieni määrä kerrallaan jotta ruskistuvat kauniisti.

Ja kokoaminen: levitä vuoan pohjalle vihreää täytettä, herkkusieniä, lasagnelevyjä, tomaattikastiketta, herkkusieniä, lasagnelevyjä ja niin edelleen kunnes vuoka on täynnä ja matskut loppu. Levitä ylimmäiseksi kerrokseksi tomaattikastiketta ja ripottele sen päälle loppu juusto. Ja sitten jännittävä vaihe: kaada maitoa varovasti vuoan reunoja pitkin niin, että se kostuttaa lasagnen. Gratinoi 225-asteisessa uunissa 30-35 minuuttia ja anna seisahtaa vähän aikaa ennen tarjoilua.

Meillä tämän kokoisesta satsista syö yleensä kahden aikuisen ja teinin perhe kahdella aterialla ja hyvällä tuurilla toinen aikuinen vielä eväänäkin.



Kuvassa lasagnen ohella toinen aivan erinomainen ruokalaji, fantastinen leipä

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Henkiinherääminen ja lehtikaalipesto


Kappas, long time no see!


Päätin mätkäistä blogini määrittelemättömäksi ajaksi hyllylle viitisen vuotta sitten. Turhauduin huonoon kameraan ja ajanpuutteeseen ja päätin keskittyä vain ruoanlaittoon ja Instagram-materiaalin tuottamiseen. Viidessä vuodessa sekä kuvaustaidot, kameratekniikka, omat kyvyt että kärsivällisyys ovat kehittyneet ja lapsikin kasvanut niin ettei arki tunnu enää pelkältä jauheliha- ja pyykkikarusellin pyörittämiseltä joten tadaa, on aika yrittää uudelleen.

Ohjeita on kertynyt varastoon aikamoinen määrä ja kuvia samaten. Lisää materiaalia tuntuu tulevan joka viikko ja hyvä niin.

Mitä täällä on tapahtunut viidessä vuodessa? Perhekoko on sama, asunto on sama mutta keittiö eri. Uusimme putkiremontin (en nauttinut) kahdeksan vuotta meidän käytössämme olleen huonosti suunnitellun, ahtaan ja kehnosti varustellun keittiön (tästä nautin suunnattomasti). Paremmat säilytystilat, induktioliesi ja kunnon uuni ovat lisänneet ruonlaiton iloa huomattavasti.

Lapsen kasvaessa ruokalajien kirjo on kasvanut ja hänet saa nykyään puhuttua ympäri ainakin maistamaan melkein kaikkea. Meillä syödään paljon kasvisruokaa (usein vegaanista), tehdään paljon itse, leivotaan jonkin verran ja kokeillaan perheenjäsenten mielestä ilmeisesti välillä vähän turhankin eksoottia ruokalajeja.

Paluureseptinä saa toimia joku aika sitten tekemäni lehtikaalipesto. Siippa havaitsi vihanneslaatikkoa tonkiessaan pussillisen sen näköistä lehtikaalia että sille pitäisi tehdä jotain aika nopeasti. Muistelin lukemiani ohjeita, pengoin kaapista epätoivoisesti pinjansiemeniä, bongasin festarireissulta jääneen pistaasipussin ja yhdistelin ohjeista seuraavan.





LEHTIKAALIPESTO

n. 100 grammaa lehtikaalia
kourallinen tuoretta basilikaa
kourallinen kuorittuja pistaasipähkinöitä
puolisen desiä oliiviöljyä
kourallinen parmesaania
yksi valkosipulinkynsi
puolikkaan sitruunan mehu
ripaus suolaa (maun mukaan, parmesaani on suolaista!)
ripaus mustapippuria

Ryöppää lehtikaalia muutama minuuttia, valuta ja huuhdo kylmällä vedellä. Puristele huolellisesti kuivaksi. Laita lehtikaali, basilika, pähkinät ja mausteet monitoimikoneen kulhoon (onnistuu myös morttelissa!) ja hienonna. Lorota oliiviöljyä joukkoon kunnes koostumus on sopiva. Sekoita parmesaani lopuksi joukkoon. Maistele ja lisää mausteita jos niitä kaipaat (itse kaipaan aina).

Syö esim. Realin päällä yrttilampun romanttisessa valossa tai seuraavana päivänä töissä pastan ja rehujen kanssa.