Sunnuntain tomaattikeitto

Viime viikolla joku yö ennen nukahtamista aloin yhtäkkiä sanoinkuvaamattomasti himoita joskus sata (eli ehkä kymmenen) vuotta sitten perusrepertuaariini kuulunutta tomaatti-pekonikeittoa. Ohje oli ehkä jostain blogista ja muistin ehkä mitä siihen tuli. Sunnuntaina iski leipomishinku ja tuoreiden sämpylöiden ja juusto-mustapippurileivän kanssa piti saada soppaa. Tähän aikaan vuodesta tuoreet tomaatit alkavat olla melko puisevia ja kalliita joten sovelsin italialaisesta tomaattimurskasta. Avot! Tomaattikeittojen reseptejä on tietysti blogit ja keittokirjat pullollaan mutta kaipa sinne vielä yksi joukkoon mahtuu.

Muutama huomio: keiton voi toki myös soseuttaa. Meillä siippa suhtautuu sosekeittoihin nihkeästi joten jätin rakenteen karkeahkoksi. Keitto on itsessään vegaaninen, meillä lisukkeet olivat melko eläinperäisiä joten pieleen meni tämäkin lihaton lokakuu. Jos haluaa pehmeämmän makuisen sopan, voi lopuksi lorauttaa joukkoon kermaa tai kasvikermaa. 

TOMAATTIKEITTO

Kolmelle yhdellä aterialle ja yhdelle vielä evääksi

Oliiviöljyä

Yksi iso sipuli

Haluamasi määrä valkosipulinkynsiä (laitoin kolme)

Tomaattipyrettä pikkupurkki tai tuubista sopiva määrä

Kaksi purkkia tomaattimurskaa + purkkien huuhteluvesi

Kasvisliemikuutio

Loraus balsamicoa

Savupaprikajauhetta

Chiliä

Mustapippuria

Sokeria

(Suolaa)

Tuoreita yrttejä (laitoin timjamia ja basilikaa kun niitä kasvaa yrttilaatikossa)

(kermaa)

Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullota öljyssä. Lisää tomaattipyree ja murska, huuhtaise purkit vedellä ja kaada kattilaan (ehkä yksi purkillinen yhteensä). Lisää kasvisliemikuutio ja balsamico. Anna porista puolisen tuntia ja mausta. Maistele, lisää mausteita halutessasi. Soseuta jos haluat.

Keiton päälle voikin sitten lisäillä mitä huvittaa. Paahdetut kikherneet ja esim. auringonkukansiemenet sopivat hyvin. Meillä dyykattiin tällä kertaa jääkaapista pari siivua pekonia jotka paistettiin rapeiksi ja murusteltiin. Lisäksi oman annokseni päälle päätyi cheddarraastetta, ranskankermaa, timjamia, Ridderheimsin sweety drop -chilejä (vähemmän salainen paheeni, vitosen purkki) ja hiukan lisää mustapippuria. Erittäin hyvä!

Huonossa lisäkuvassa sunnuntain leipomukset.