Olen pahimman sortin syksyihminen. En tee uudenvuodenlupauksia, teen syyslupauksia: aloitan kuntoilun (...), siivoan säännöllisesti, teen joka päivä ruokaa ja niin edelleen. Tämän syksyn lupaus on blogiaktivoituminen. Olen päättänyt lakata sättimästä itseäni siitä, etten osaa valokuvata ja keskittyä kirjoittamispuoleen. Ihmiset tykkäävät Instagram-kuvista, miksei blogia voisi kuvittaa samantasoisilla otoksilla?
Avaan kirjoitusputken muisteloilla. Kaivelin tänään kännykän galleriasta kaikki kesän aikana ottamani ruokaan ja juomaan liittyvät kuvat. Olkaatten hyvä!
Juhannuksena oltiin perheen kanssa mökillä ja keskityttiin olennaiseen: ruoanlaittoon, syömiseen, lukemiseen ja lojumiseen. Ylimmässä kuvassa kokkauspiste kuistilla, teen varhaiskaalista cole slaw'ta. Oranssi raastovehje on hiton nerokas ja mökin entisen omistajattaren perintöä.
Alemmassa kuvassa juhannusaaton ähkylautanen: pernaa, cole slaw'ta, sillipöperöä (yhtä ehdottomista lempiruoistani), salaattia, savukalaa, tomaatti-sipulisalaattia ja parsakaalia. Ihanat ruoat!
Juhannuksen jälkeen maanantaina lähdettiin avomiehen kanssa Tukholmaan ihan kahdestaan neljäksi päiväksi. Lapsi jäi mummulaan ja me lähinnä syötiin ja käveltiin ympäriinsä. Kuvasatoa:
Ekana iltana käytiin kunnon turistien tavoin Sergelin torin laidalla Kulturhusetin kattoravintolassa virvokkeilla. Keli oli kauheen kiva ja kesäinen, roseeviini hyvää.
Käytännön vinkki: macaronsit ei kovin hyvin säily kassissa kymmentä tuntia. Tehtiin jako, mies meni armeijamuseoon ja meitsi Östermalmin kauppahalliin. Ostin viittä eri sorttia macaronseja ja illalla hotelliin palattuamme söin pussillisen esim. passionhedelmän ja lakritsin makuista mössöä.
Ehdoton turistivinkki: Rosendals Trädgård Djurgårdenissa. Ystäväni Maija oli siellä työharjoittelussa viime kesänä ja vinkkasi meille. Vietimme pari autuaallista tuntia tutkien ihanaa puutarhaa. Kaupasta olisin voinut ostaa kaikki mahdolliset ruokajutut ja astiat. Lounaaksi söimme isot ja oikein makoisat voileivät (ja meitsi joi lounasviiniä koska LOMALLA VOI).
Djurgården-päivän iltana miljoonan kävellyn kilometrin jälkeen käytiin syömässä Söderissä kaverin vinkkaamassa Garlic&Shots-valkosipuliravintolassa tällaiset varsin miehekkään kokoiset hampurilaissetit. Hyvää, tosin valkosipulia olisi voinut olla vieläkin enemmän (olen se äiti, jolle on päiväkodissa huomautettu lapsen haisevan tosi paljon valkosipulilta).
Yksittäisiä onnenhetkiä: loistava kirja (Weird Things Customers Say in Bookshops) ja punkkua.
Nyt en tajua mitä tätä vaivaa mutta tuo kuitin kuva tulee väärin päin. No, enivei: jostain bongasin vinkin Barnhusgatanilla sijaitsevasta autenttisesta meksikolaisravintolasta. Vähän aikaa kesti että löydettiin mutta kyllä kannatti: oli ihan törkeän hyvää. Paikan nimi on siis
La Neta ja lähin tunnelbanapysäkki Hötorget. Barnhusgatan on Drottninggatanin poikkikatu ja ravintola sijaitsee kivijalassa ja on erittäin pieni. Listalta löytyy muutamaa sorttia quesadilloja ja pehmeäkuorisia tacoja, kylmäkaapista löytyy meksikolaista olutta. Suosittelen!
Viimeisenä päivänä haettiin lounassushit Götgatanilta Samba Sushista, mansikoita metroaseman ruokakaupasta ja mentiin Södra Teaternin viereiseen puistoon syömään. En tiiä johtuuko karmivasta nälästä, puistossa syömisestä vai mistä mutta setti oli yksi parhaista ikinä syömistäni. Sadan kruunun mellan-setissä oli kuusi nigiriä ja kolme makia. Ei harmainta aavistusta mitä nuo kalat ovat mutta ah, kyllä maistui.
Seuraava kesäpäivitys luvassa myöhemmin: tiedossa piknikkiä ja lastenkutsuja.
