kotiliesi

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Nostalgiaa ja perunoita

Lapsuudessa lauantait olivat aina spesiaalipäiviä. Tehtiin jotain tavallista parempaa ruokaa, saunottiin ja saunan jälkeen sai lasipullosta limsaa ja pikkupussista sipsejä. Usein oli pizzaa (jota paistettiin yleensä viisi pellillistä, isoveljet olivat suuriruokaisia) eri täytteillä. Muistan erityisen hyvin simpukka-katkarapu- ja jauhelihatäytteet. Äiti teki myös usein legendaariset mittasuhteet saanutta sötkösalaattia, joka syntyi kaikesta mahdollisesta kaapista löytyvästä ja kermaviili-majoneesikastikkeesta. Äiti tekee itse asiassa edelleen sötkösalaattia ja joka kerta se on ihanaa.

Lauantai-iltaisin tuli aika usein telkkarista Hercule Poirotia tai vastaavaa. Poirot-iltoina isä laittoi välillä mielettömän hyviä pannulla paistettuja valkosipuliperunoita. En tiedä, miksi valkosipuliperunat ja Poirot linkittyvät aivoissani mutta molemmat ovat joka tapauksessa nostalgisia ja loistavia.

Viime lauantaina päätin vihdoin kokeilla isän valkosipuliperunoiden tekoa itse. Tarkkaa ohjetta ei ollut, mutta pähkäilin ja testasin ja se kannatti: ihan kuin isän tekemiä. Valitettavasti isä ei ole ollut enää useampaan vuoteen keskuudessamme kokkailemassa, mutta veikkaan että olisivat kelvanneet alkuperäiselle perunamestarille itselleenkin.

Pannulla paistetut valkosipuliperunat
(iso annos, kolme söi aterialla ja kaksi välipalaksi myöhemmin)

10 perunaa
viisi valkosipulinkynttä
voita
purkki kermaa
suolaa
mustapippuria
yrttejä (tuoretta basilikaa ja oreganoa)

Kuori ja viipaloi perunat ohuiksi viipaleiksi. Pilko valkosipuli. Sulata pari ruokalusikallista voita pannulla (käytin isoa valurautapannua) ja lisää perunat ja valkosipulit ruskistumaan. Anna pehmetä vähän aikaa, lisää kerma, käännä levy pienelle ja anna muhia välillä sekoitellen kunnes perunat ovat ihanan muhjuisia ja pehmeitä ja tuoksu on huumaava. Tämä saattaa viedä aikaa puolisen tuntiakin, en katsonut tarkkaan kelloa. Tein niin ison satsin (lähti mopo käsistä, olin ahne koska arvelin lopputuloksen olevan hyvä) että kypsyminen saattoi senkin takia kestää kauan: tuntui etteivät päällimmäiset perunat kypsyneet kunnolla. Kävin ahneuksissani sörkkimässä pannua ja poltin sormenikin mutta lopputulos palkitsi. Mausta lopuksi.

Perunat sopivat hyvin lisäkkeeksi, meillä syötiin niiden kanssa paahtopaistia (joka on aika usein lähikaupassa tarjouksessa). Paahtopaisti on hyvää ja riittoisaa ja sopii niin pääruoaksi, leivän päälle kuin wokkiinkin. Lauantaina uunissa käynyttä valkosipulilla ja yrteillä maustettua paistia on vieläkin jäljellä jääkaapissa ja ajattelin veistellä sitä iltapalaksi leivän päälle. Aika hyvin kympin lihakökkäreeltä.

Yllättävän vaikea ottaa siedettävää kuvaa möhjöiseksi paistetuista perunoista. Haarukka kurkkaa alareunasta. Oikealla haarukka vie perunaa lapsen suuhun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti