kotiliesi

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Viisi kiloa kasviksia ja paahdetut palsternakat




Kuuntelen tosi paljon amerikkalaisia podcasteja joissa on sponsoreina useina firmoja, jotka toimittavat ruokaa kotiinkuljetuksella. Blue Apron ja Hello Fresh pompahtelevat esiin milloin mistäkin, lisäksi on kaiken maailman välipalatoimittajia ja muita. Haaveilen että joku toisi ovelleni laatikollisen sipsejä joka kuukausi. Olen varsin kykeneväinen ostamaan niitä kaupasta (kuten teenkin aika usein) mutta on jotenkin kutkuttava ajatus saada ovelle laatikollinen jotain. Törmäsin pari viikkoa sitten jossain - ehkä Instassa? - Kasvimaani-palveluun ja innostuin välittömästi varsinkin, kun tajusin että firma toimittaa myös tänne Suomen kymmenenneksi (?) suurimpaan kaupunkiin. Sivuille rekisteröidytään, tilaus maksetaan ja sovittuna ajankohtana postipoika kiikuttaa laatikollisen vihanneksia ja hedelmiä ovelle. Meille tämä toimitus tapahtui eilen illalla ja siippa kivasti kuvasi unboxing-videon jossa kiroilen ja yritän saada laatikkoa auki.

Taka-ajatuksena itselläni tässä oli tämän ovelletuonnin ohella se, että olen aika fakkiintunut hevi-ostiskelija. Meillä syödään paljon esimerkiksi porkkanoita, punajuurta, lehtikaalia, tummanvihreitä vihanneksia (parsakaali, broccolini, ruusukaali), bataattia, yrttejä, limejä, miniluumutomaatteja, tummanvihreitä salaatteja, pinaattia ja paprikaa. Hedelmiä hävettävän harvoin nyt, kun ei ole tehnyt mieli smoothieita. Kerran alkuvuodesta ostin neljä helvetin isoa lanttua (siitä tuli tosi isänmaallinen olo). Itse asiassa näin kirjoitettuna lista näyttää aika mittavalta mutta huomattavasti paljon enemmän on niitä vihanneksia, juureksia ja hedelmiä jotka jäävät listan ulkopuolelle. Suunnittelen jatkuvasti petraavani ja olenkin ruvennut huomattavasti satokausitietoisemmaksi mutta edelleen paljon on jäänyt parannettavan varaa.

Tähän saumaan Kasvimaani-laatikko iski täydellisesti. Laatikossa oli mm. palsternakkaa, keltaisia porkkanoita, kurkumaa ja mango. Ihan mahtavaa! Alkoi heti ruksuttaa ja teinkin tänään sopivan kypsästä mangosta juustokakun odottamaan huomisaamua (olen nimittäin keksinyt uuden perinteen eli lauantain juustokakkuaamiaiset: on ihana herätä lauantaiaamuna kun jääkaapissa odottaa perjantai-iltana tehty juustokakku, tai ehkä ihan mikä tahansa kakku mutten osaa oikeastaan tehdä kuin juustokakkua).




Palsternakka kiinnosti suuresti. Sitä on tullut tietysti käytettyä keitoissa ja syötyä äidin luona jolla on tapana laittaa sitä uunijuuresten joukkoon. On kyl pitänyt mutta... Nyt oli kilo palsternakkaa joka piti käyttää. Kaivelin vähän kirjoja ja yhdestäni lempiruokakirjastani eli Kausiruokaa - herkuttelijoille ja ilmastonystäville -opuksesta löytyi ihana valkosipulin ja palsternakan liitto. Piti vähän soveltaa koska valkoinen balsamico oli loppu (joten jätin sen kokonaan pois) ja valkosipuleita oli vain yksi (koska viikko sitten ostetuista kuudesta oli hävinnyt jotenkin mystisesti viisi?). Ohessa siis alkuperäinen ohje joka muuttuu vegaaniseksi vaihtamalla hunaja sokeriksi tai vaaleaksi siirapiksi.




Mentiin kanssa-aterioitsijan kanssa täysin mykiksi ensimmäisiä suupaloja maistaessamme. Aivan mielettömän hyvää! Hunaja ja timjami korostivat palsternakan makua ihanasti. En osaa sanoa olisiko tullut tänäkään vuonna ostettua palsternakkaa ellei sitä olisi kotiovelle kannettu eli onneksi kannettiin. Jatkoon!



Olen harrastanut viime aikoina esim. Instassa tällaisia autenttisia ruokakuvia. Palsternakat ja puolison lautasella puolikas valkosipuli, palsternakkaa, tomaatteja ja lehtikaalin alla piileskelevä kasslerpihvi.


UUNIPALSTERNAKAT
(Tuuli Kaskinen, Outi Kuittinen, Saija-Riitta Sadeoja, Anna Talasniemi: Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville)

1 kg palsternakkaa
4 kokonaista valkosipulia
2 rkl hunajaa 
2 rkl valkoista balsamicoa 
0,5 dl oliiviöljyä
3 tl timjamia 
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

Kuori palsternakat ja paloittele ne reiluiksi lohkoiksi. Keitä lohkoja vajaat viisi minuuttia kattilassa ja valuta vesi pois. Keittäminen lyhentää paistoaikaa uunissa ja estää palsternakkoja kuivumasta. 

Poista kokonaisista valkosipuleista uloin kuori. Jätä valkosipulit muuten kokonaisiksi. 

Laita valkosipulit, palsternakkalohkot ja loput ainekset uunivuokaan ja sekoita. Lisää halutessasi paketillinen paloiteltua tofua. Paista uunin yläosassa 225 asteessa 25 minuuttia, kunnesta palsternakat saavat väriä. Sekoittele pari kertaa paistamisen aikana. Tarjoa kuumana. 

torstai 8. helmikuuta 2018

Kuulumisia ja arjen nopea texmex-soppa





On ollut hiljaista. Tammikuu vain rullasi ohi, ruoka oli jotain jota syötiin kaksi päivää tai jotain mikä syntyi nopeasti. Suurimman osan ruoanlaittoenergiastani olen käyttänyt seuraavaan:








Eli joulupukki - joka näytti myös erehdyttävästi taloudessani asuvalta parrakkaalta mieheltä - kantoi jouluaattona eteeni Kitchen Aidin yleiskoneen jota olin toivonut aika kauan. Olemme koneen kanssa nyt totutelleet toisiimme puolisentoista kuukautta ja yhteiselomme alkaa olla toimivaa. Olen leiponut esimerkiksi pullaa ensimmäistä kertaa yläasteen köksäntuntien jälkeen (söimme uudenvuodenaattona laskiaispullaa!), tehnyt ruisjuurisämpylöitä, lukenut leipäkirjoja ja opetellut uutta kieltä, treenannut taittelua, tehnyt focacciaa ja patonkia, vatkannut kermavaahtoa ja liittynyt ties kuinka moneen leivonta-aiheiseen FB-ryhmään. En ostanut tammikuun aikana kertaakaan vaaleaa leipää kaupasta ja pari viikkoa sitten leivoin elämäni ensimmäiset RUISLEIVÄT. Ja vieläpä juureen leivotut ruisleivät. Melkein pääsi itku.

Arkiruoka on meillä tosiaan ollut viime aikoina lähinnä makaronilaatikkoa, kaalilaatikkoa, tonnikalalasagnea, kaikkea mitä pystyy tekemään paljon ja syömään kaksi päivää. Nyt lisääntyvä valo on nostanut energiatasoja ja saanut kiinnostumaan taas ruoanlaitosta. Tosin nopeasta mutta silti. Tänään kokkaamani keiton ideasta on kiittäminen hyvää ystävääni Veeraa jolta tämän joskus apinoin. Meillä keiton ohje on käytössä muokkautunut. Tämä on siitä nerokas että perusohjetta pystyy muuntelemaan: meillä oli tänään proteiinina kaupasta kypsennettyjä ostettuja kanankoipia mutta yhtä lailla keittoon sopii tosi hyvin esim. nyhtöpossu, katkaravut tai nyhtökaura. Annos on aika reilu: kolme henkeä otti kaikki kaksi lautasellista ja yhdelle jäi vielä evääksi.




TEXMEX-KEITTO

Yksi sipuli
Kaksi valkosipulinkynttä
Iso porkkana
Sellerinvarsi
Purkki tomaattimurskaa
Puoli putkiloa tomaattipyreetä
Litra kasvis- tai kanalientä
Haluamiasi papuja (käytin tetran Go Greenin mustapapuja eli 285g)
Maissia (käytin 150g purkin Bonduellen maissia)
Kahden kanankoiven lihat riivittynä tai vastaava määrä esim. nyhtistä, nyhtöpossua tai katkarapuja)
Mausteita: jeeraa, savupaprikaa, mustapippuria

Hienonna sipuli ja valkosipuli, pilko porkkana ja selleri hienoksi. Kuullota vihanneksia öljyssä, lisää tomaattimurska ja -pyree ja sekoita. Lisää kasvis- tai kanaliemi ja kiehauta. Anna kiehua noin 15 minuuttia, laske lämpöä ja lisää sitten valutetut pavut ja maissit ja kana. Lisää mausteita oman maun mukaan.

Ja sitten paras osa! Eli ripotteet! Eli kaikki se ihana mitä sopan päälle lisätään! Meillä oli tällä kertaa:
- avokadoa
- korianteria
- raastettua cheddaria
- ranskankermaa
- murusteltuja nachoja
- jalapenoa suikaleina.

Lisäksi päälle voi lisätä vaikka queso frescoa (jota olisin halunnut mutta kaupassa ei ollut) tai fetaa, tuoretta pinaattia tai muuta vihreää, basilikaa, chilikastiketta, pico de galloa, raakaa sipulia, ihan mitä vaan.


lauantai 23. joulukuuta 2017

The most wonderful time of the year


Joulu, juhlista jaloin (ja käsin!)! Pahoittelen radiohiljaisuutta. On täällä ruokaa tehty ja syöty ja ruoasta kirjoitettu mutta julkaisuun asti ei ole päästy. Sairastin mahataudin jonka yksityiskohdilta säästän teidät, sitten olen ollut töissä ja töiden jälkeen lähinnä maannut villahousut jalassa reporankana ja tuijottanut kattoa.

Tähän aikaan vuodesta on jotenkin sellainen olo että pitäisi kovasti kirjoittaa jouluruoasta ja tehdä sitä. En ole jouluihminen, en ole ikinä tehnyt laatikoita, en syö kinkkua. Vietämme joulun aina äitini kanssa joka on jonkun sortin jouluguru. Meillä on vuosien varrella muodostunut tarkka koreografia jossa äiti hoitaa kaikki ns. perinteiset setit ja minä leivon leivät, teen maksapateen, paistan ne helvetin lihapullat joista jankutin edellisessä postauksessa ja hoidan kevyet kasvislisäkkeet (tänä vuonna ruusukaalit ja sienet ja sipulit ja ehkä jotain muutakin jos vaan keksin Lidlin rehulaarein ääreillä mitä voisi tehdä).

Eilen alkoi illalla tehdä mieli jotain pientä suolaista. Itse asiassa mieleni tekevi jotain pientä suolaista ihan koko ajan. Se on vähän jo perheensisäinen vitsi. Laskeskelin joku päivä että meillä on keittiössä seuraavat suolapurkit: hieno merisuola (ruoanlaittoon), karkea merisuola (esim. porkkalaan), maustamaton Maldon pöytämausteena, yrtti-Maldon, BBQ-Maldon, järjettömän hintainen Maarianhaminasta ostettu chili-valkosipulisormisuola, savusormisuola ja Poppamiehen Vampyyrisuola ja Pekonisuola. Ei MITÄÄN JÄRKEÄ. Tunnen verisuonieni kuroutuvan hitaasti umpeen kun istun hiljaa paikoillani.

Päätin siis eilen leipoa juustokeksejä. Jouluna tulee jotenkin juhlavampi fiilis siitä että tunkee jo muutenkin täyteen kupuunsa jotain muuta kuin sipsejä. Näissä ei mene kauaa, ehti vääntää tällai aatonaattonakin ja tarvikkeet voivat hyvällä tuurilla löytyä heti kaapista. Sopivat naposteltavaksi, juustotarjottimelle tai viime hetken lahjaksi jos hikoilee sitä että naapuri toi kahvipaketin ja itsellä ei ollut mitään käsillä.

Kuvausrekvisiittana toimivat keittiöpyyheen ja tarjoilualustan sain joululahjaksi bestixeltäni bloggaajakuningatar Korhoselta. Hän käski avata heti, en mää ny muuten olis tietysti. Ihana puuvilla-pellavapyyhe on itselleni uuden Vanamo Deco -firman tuotos ja tilattu Weecosilta (Weecokselta? Weecos'lta? EMMÄÄ OSAA).






JUUSTOKEKSIT (pellillinen)

150g valitsemaasi juustoa raasteena: tein punaleimaemmentalista, myös gouda sopii, tai parmesaani jos olet joku RIKAS
100g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl suolaa (tai maun mukaan, jos oot joku hullu ni laita vaikka kaksi!)
1 tl mustapippuria

Nypi pehmeä voi ja muut ainekset sekaisin, lorauta vähän kylmää vettä joukkoon ja muotoile taikinasta pallo. Laita jääkaappiin jähmettymään. Jos haluat noudattaa autenttisia ohjeitani niin tee tässä välissä setti maksapateeta ja keskustele teini-ikäisen kanssa seurustelusta. Jaa taikina kahteen osaan, muotoile pötköksi ja leikkaa veitselle kiekoiksi joiden paksuus on noin sentti. Painele litteäksi ja heittele pellille. Paista 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.







Tällaisen kanssa hengailen keittiössä. Hän ei tykännyt kekseistä koska nykyajan nuorisolaisille ei KELPAA MIKÄÄN. Hänen paidassaan muuten lukee islanniksi "sama palkka samasta työstä".

lauantai 25. marraskuuta 2017

Vaihtoehtoja laatikoille: kolme kasvislisäkettä joulupöytään

Suhtaudun jouluruokiin hieman ristiriitaisesti. Lapsuudenkodissani sortteja oli noin tuhat laatikoista lasimestarinsilliin ja jälkiruoista kahdeksankiloiseen kinkkuun, ruokamäärä aika järjetön ja tähteitä tuhottomasti. Viime joulut olemme viettäneet kolmen sukupolven ja neljän hengen kesken ja satsanneet määrän sijasta laatuun: alkupalapöytä mäti-, kala- ja salaattivalikoimineen on ehdottomasti tärkein, lämpimistä ruoista ollaan jätetty joinakin vuosina kinkku jopa kokonaan pois (gulp! huonot suomalaiset!) ja sen sijaan pöydässä on ollut lammasta tai hirveä.

Henkilökohtainen jokajouluinen koetinkiveni on isoäidin lihapullat. Isoäiti teki niitä joka joulu (ja aina liian vähän!) eikä kirjannut ohjetta ylös. Olen tässä vuodesta 2004 yrittänyt saada niistä täsmälleen samanlaisia. Parina viime vuonna olen ollut aika lähellä: olennaista on hirven- ja possunlihan suhde, maustepippuri, paistettu sipuli ja tarpeeksi hidas paistaminen matalalla lämmöllä erittäin runsaassa voissa. Aihe aiheuttaa kevyttä stressiä mutta toisaalta on ihan kiva siinä aatonaaton iltana kevyesti paiseissa seisoa kaksi tuntia hellan edessä viinilasi kädessä ja tarkkailla lihapullien paistopintaa.

No entäs ne laatikot? Lanttulaatikkoa ja äidin tekemää kevyesti makeaa lihatonta makaronilaatikkoa syön, muita en. Viime vuosina olen koettanut keksiä joulupöytään kasvislisäkkeitä ja tässä jaan nyt kolme ohjetta laatikoiden vaihtoehdoiksi tai lisukkeiksi joulupöytään. Kaksi ohjeista on gluteenittomia ja vegaanisia, kolmas helposti sellaiseksi muokattavissa.





UUNISSA PAAHDETUT HERKKUSIENET

Aivan nerokas ohje. Sopivat lisukkeeksi, tuomaan lihaisaa rakennetta ja umamin makua esim. rameniin, tapaspöytään pikkunaposteltavaksi tai sitten voi syödä ihan vaan vaikka suoraan uunipelliltä kuten eräs tuntemani ihminen on joskus tehnyt.

500 g tuoreita herkkusieniä
1,5 dl oliiviöljyä
mustapippuria ja suolaa

Puolita herkkusienet jos ovat kovin isoja, pienet voi käyttää sellaisinaan. Puhdista. Sekoita sienten joukkoon kulhossa öljy, rouhi joukkoon mustapippuria myllystä ja mausta suolalla.

Kumoa sienet pellille ja tasoittele. Paahda 150-asteisessa uunissa tunti, pöyhi ja paahda vielä toinen tunti. Sienten pitää ruskistua, rutistua, muuttua rumiksi ja kodin täyttyä tuoksulla.



Behind the scenes



TÄYTETYT SIPULIT

Vegaanisen version saat jättämällä parmesaanin ja leivänmurut pois tai korvaamalla ne vuustolla ja gluteenittomalla leivällä. Esimerkkiohjeessa on käytetty neljää sipulia mutta määrät tuplaamalla ruokkii isommankin pesueen.

Neljä sipulia
Oliiviöljyä
Tuoretta pinaattia (käytin 65 gramman pussin babypinaattia)
Kaksi valkosipulinkynttä
Loraus kermaa
Leivänmuruja (jauhoin pienen sämpylän sauvasekoittimen tehosekoitinosalla)
Desin verran raastettua parmesaania
Mustapippuria ja suolaa

Leikkaa sipuleista "hattu" pois ja kuori sipulit. Keitä miedosti suolatussa vedessä kymmenisen minuuttia ja anna jäähtyä (itse kippasin lävikköön ja juoksutin päälle kylmää vettä). Kaivele sipuleista varovasti sisukset pois. Ei haittaa vaikka sipulit hajoaisivat tai pohja aukeaisi, pohjan saa helposti paikattua sipulinpalasella.

Kuullota pannulla öljyssä sipulien sisuksia hienonnettuna ja valkosipulia. Hienonna pinaattia - tai revi käsillä pienemmäksi - ja lisää pannulle. Kun pinaatti on pehmentynyt, lorauta mukaan kerma. Siirrä kulhoon ja lisää joukkoon parmesaani (jätä ehkä kolmasosa päälle ripoteltavaksi) ja leivänmurut. Lusikoi pikkulusikalla uunivuokaan aseteltujen sipulien sisään ja ripottele parmesaania päälle. Paista 200-asteisessa uunissa vartin verran tai kunnes sipulit ovat saaneet hieman väriä.





PAAHDETUT RUUSUKAALIT

Ah ruusukaali, tuo väärinymmärretty ristikukkaiskasvi (tarkastin Wikipedista, en mää nyt tällaisia asioita tiedä). Aika monen ruusukaali-inho johtuu kattilassa liian runsaassa vedessä mössöksi keitetyistä ruusukaaleista jotka ovat jotenkin muuttuneet vähän harmaiksi ja eivätkä maistu miltään paitsi vähän kitkerältä.

Ruusukaali on mielestäni ehdottomasti parhaimmillaan uunissa tai pannulla paahdettuna. Esimerkiksi pastan kanssa sopii loistavasti ruusukaali, jonka lehdet on irroteltu toisistaan ja paistettu kevyesti. Uunissa lisäke valmistuu helposti ja maistuu erinomaiselta.


Ruusukaalia (400 gramman rasia on hyvä kahdelle tai kolmelle muun ruoan ohessa, yksinään sen syö myös helposti ihan ohimennen...)
Oliiviöljyä
Suolaa ja mustapippuria

Huuhtele ruusukaalit, leikkaa kanta irti ja poista muutama päällimmäinen lehti. Halkaise kaalit jos ne ovat kovin isoja, pieniä ei tarvitse (putsaamisjätettä tulee yleensä aika paljon, joskus sen verran että teini huusi biojäteastiaan katsoessaan "KUKA ON HEITTÄNYT RUUSUKAALIA MENEMÄÄN"). Kippaa kulhoon, lorauta öljyä mukaan, suolaa ja pippuroi ja sekoita. Kaada uunipellille tai -vuokaan ja paahda 200-asteisessa uunissa vartin verran tai kunnes rakenne on kivan al dente ja väri kevyesti ruskea.






keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Meksikon vallankumous eli keskiviikon arkiruoka pöytään vartissa

Arkiruoka. Ikuinen dilemma. Pääsen aina välillä sellaiseen rytmiin että suunnittelen ruokalistan, teen isompia annoksia ja varaudun mutta sitten on näitä päiviä kun vaihdellaan miehen kanssa kesken päivän viestejä ("mitä me syödään tänään?", "en oo ajatellut, hirveä kiire", "mulla ei oo yhtään ideaa", "joku salaatti?", "joo mä käyn kaupassa") ja löydän itseni klo 16.15 tuijottamassa Otavankadun K-kaupan proteiinivalikoimaa pää täysin tyhjänä. Ostin sitten kanaa ja kurkun (ja sipsejä ja suklaata).

Kotona kysyin mieheltä että maistuisko aasialainen vai meksikolainen (hän huusi "mexicóooo"). Paistoin kanat, pilkoin rehut, murustelin päälle nachoja, kaivoin jääkaapista ranskankermaa, Koskenlaskijan cheddarkastiketta (ihan loistava tuote!), Sriracha-majoneesia (toinen loistava tuote) ja salsaa. Vartin päästä kotiintulosta syötiin. Ruokapöydässä keskustelimme ruoan nimestä ja päätimme kutsua sitä Meksikon vallankumoukseksi. Tämänkaltaisia ohjeita on netissä tietysti valtavasti ja monella tästä oma versionsa, meillä mentiin nyt näin. Ohjehan on valtavan muunneltava ja proteiiniksi voi käyttää mitä haluaa.

Maustamisesta: olen korvannut kaupan valmiit texmex-mausteseokset itsetehdyllä jo useampi vuosi sitten: maku on parempi ja säilöntäaineita puhdas nolla. Jonas Crambyn loistavasta kirjasta Texmex alusta alkaen löytyi aikoinaan Fuego Spice Mix jota teen aika ajoin purkillisen varastoon. Siihen tarvitaan

3 rkl paprikajauhetta
1 tl cayennepippuria
1 tl valkopippuria
1 rkl mustapippuria
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl chilijauhetta
1 rkl kuivattua oreganoa
1 rkl suolaa

Sekoita kaikki aineet ja säilytä ilmatiiviissä tölkissä. Säilyy tosi hyvin mutta luultavasti kuluu aika nopeasti.



MEKSIKON PIKAJUNA eli keskiviikon nopea texmex-salaatti

400 g broilerinfileetä (tai vaikka nyhtistä, jauhelihaa, soijasuikaleita tai mitä haluatkaan)
Pari ruokalusikallista texmex-mausteseosta

Salaattiruukku (meillä Järvikylän piian ja rengin salaatti, voit käyttää haluamaasi tai useampaa sekaisin)
Rasia kirsikkatomaatteja
Punasipuli
Puolikas kurkku
Suippopaprika
Kourallinen nachoja

Paista kana kypsäksi, mausta ja anna jäähtyä hetken aikaa. Revi salaatti kulhoon tai vadille, leikkaa punasipulista puolikkaita renkaita, puolita kirsikkatomaatit ja viipaloi kurkku. Lado salaatin päälle, heittele kanat päällimmäiseksi ja murusta nachoja päälle. Tarjoile valitsemiesi kastikkeiden kanssa. Tunne olosi erinomaiseksi koska olet taas saanut yhden arkiruoan pöytään. Ota jälkiruoaksi suklaata.



Sinne meni.

torstai 16. marraskuuta 2017

Leiväntuoksuiseksi äidiksi 34-vuotiaana eli temppu ja miten se tehtiin

Olen aikaisemmin ainakin sämpylöistä horistessani maininnut etten ole mikään leipuri, en ole ikinä ollut. Osittain asia on johtunut iho-ongelmista, osittain siitä että leivän ostaminen kaupasta on tuntunut ajankäytöllisesti ja taloudellisesti järkevämmältä kuin leipominen. Kunnes tuli syksy 2017.



TEIN ITE terv. leso


Leipomiskiinnostus on nostellut päätään aina välillä. Ajatus on kiinnostanut mutta olen silti pidättäytynyt siinä fantastisessa leivässä, pataleipätestailuissa ja vuosia sitten bongaamassani durumleivässä (kaikille ohjeille yhteistä on se, ettei niitä tehdessä tarvitse koskea taikinaan). 

Tuossa taannoin Tampereella vieraillessani kirjakaupassa osui käteen Teemun ja Markuksen leipäkirja ja se oli sitten ns. menoa. Kirja on ihana: kaunis, taitto on rauhoittava, kuvat hienoja, oheistekstiä informatiivisia ja ennen kaikkea ohjeet toimivia. Kirja perehdyttää hyvin leivänteon saloihin ja on tekijöiden melko mykistävästä tietotasosta huolimatta tarpeeksi selkeä ja helposti lähestyttävä jotta noviisikin uskaltaa kokeilla.

Olen testannut kirjasta muutamaa juurileipähommaa mutta omasta toheloudestani johtuen niillä testailuilla ei kannata lähteä keulimaan. Yksi hiivapohjainen ohje on sen sijaan räjäyttänyt pankin ja saanut aikaan sen, että teini kysyi eilen teatteritreeneistä tullessaan varovasti "miksi sää leivot nykyään koko ajan". Siksi - lapseni ja lukijat - koska itseleivotun leivän syömisestä tulee kaikkivoipa olo. Taikinan vaivaaminen on terapeuttista ja ihanaa. Leivän nousemisen tarkkaileminen on superkiinnostavaa. Olen tosi hyvä tuijottamaan seinää ja olemaan tekemättä mitään joten puoli tuntia leipätaikinan vaivaamista käsin ei tunnu missään (on meillä yleiskonekin mutta vaivaan mieluummin käsin, lisäksi kuvittelen että käsivarsiini tulee Madonna-muskelit ihan vaan jos leivon tarpeeksi).



Tässä kuvassa yritän olla katu-uskottava taikinamuia


Homman nimi on parmesaani-mustapippurileipä. Olen todistetusti ja oivin lopputuloksin käyttänyt parmesaanin lisäksi sekä musta- että sinileimaemmentalia. Kirjan saatteessa sanotaan seuraavaa: "Äärimmäisen aromaattinen. Hieman kuin briossi, mutta kevyempi. Nopea leipoa, huikea tuoksu, kun leivän ottaa uunista. Kokeile paahtoleivän tyyliin." Allekirjoitan kaiken. 


PARMESAANI-MUSTAPIPPURILEIPÄ

1 iso tai kaksi pienempää

Taikina
10 dl vehnäjauhoja
vajaat 6 g kuivahiivaa
vajaat 3 tl suolaa
0,3 dl sokeria
50 g voisulaa
3 kananmunaa
2,5 dl kylmää vettä
170 g parmesaania raastettuna
0,5 tl jauhettua mustapippuria (olen kyl rouhinut vaan myllystä randomilla)

Yhdistä kaikki aineet kulhossa ja vaivaa taikinaa noin 15 minuuttia. Taikina saa jäädä hyvin löysäksi siten, että se takertuu kulhoon. 

Siirrä taikina hyvin voideltuun vuokaan ja anna nousta liinalla peitettynä.

Lämmitä uuni 170-asteiseksi. Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, paista uunissa 20-30 minuuttia, kunnes väri on kullanruskea.

Ota leipä heti paistamisen jälkeen pois vuoasta. Jäähdytä ritilällä, ilman liinaa.


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Itsetunnon pelastus eli itse tehty snickers

Hei! Sinä! Valittavatko läheisesi ettei kotona "ole koskaan mitään hyvää"? Vai onko kotona tosi usein paljon kaikkea hyvää mutta haluat lyödä silti kaikille luun kurkkuun? Oletko sinä tai joku lähipiiriisi kuuluva ihan käsittämättömästi sokerin perään? Oletko vähän itsetuhoinen? Tunnetko vastustamatonta halua sulattaa vaahtokarkkeja kondensoituun maitoon? Tämä ohje on juuri sinulle.



Alku tää voi olla kaiken kauniin


Tähän, niin kuin moneen muuhunkin hyvään ohjeeseen liittyy toki tarina. Ohje on julkaistu alunperin Hesarissa 6.2.2014 josta bongasin sen heti tuoreeltaan. Noihin aikoihin kuvittelin jälleen kerran olevani sellainen hyvä ja kärsivällinen äiti joka jaksaa kokkailla herkkuja lapsen kanssa ja päätinkin siis tuolloin heti että tätä me tehdään. Oikeasti hermot meni molemmilla heti, tuolloin yhdeksänvuotiaan kärsivällisyys ei riittänyt suklaan sulattamiseen ja loppujen lopuksi tein koko homman yksin (nyttemmin olen oppinut etten todellakaan ole mikään pikkuapurin kanssa iloiten keittiössä -äiti vaan yksin keittiössä viinilasin ja soittolistan kanssa älkääkä puhuko mulle mitään -äiti). 

Itselleni tyypilliseen tapaan mainostin varmaan "vaatimattomasti" Facebookissa tehneeni monimutkaista jälkiruokaa. En siis todellakaan ole mikään jälkiruokakokki enkä kakkuleipuri. Enkä pullaleipuri. En ole varmaan itse asiassa leiponut pullaa kertaakaan yläasteen köksäntuntien jälkeen. Siksi teen aina vähän suhteettoman numeron näistä jälkiruokapyrkimyksistäni. Joskus sitten myöhemmin olin suistunut jostain syystä johonkin itsesäälin kohtuuttomaan kuiluun jossa tietysti märisin olevani laiska ja huono ihminen. Tähän ystäväni Tuomas kommentoi "sä teit sentään hei itse kerran snickersiä". Tämä kommentti kohensi oloani huomattavasti. Itsetehty snickers siis parantaa itsetuntoa ja voi pelastaa heikolla hetkellä! Tässä ohjeessa on juuri sen verran rasittavaa näpertelyä ja useampi vaihe että lopputuloksen edessä voi hymistä itseriittoisena "minä tein sen".

Joku näppärä ja synnintuntoinen voi laskea paljonko tässä on kaloreita, itse en todellakaan halua. Olen ollut melkein viikon flunssassa ja tämä oli juuri se mitä tarvitsin: sokeria, sokeria, sokeria ja sokeria. Ja se todella toimii! Tulin itse paremmalle tuulelle - myös siitä että jämiä jäi sillain sopivasti että söin äsken kondensoituun maitoon dipattua maitosuklaata välipalaksi - ja perhe arvosti sitä kun tein kerrankin jotain makeaa. WIN-WIN-WIN!




ITSE TEHTY SNICKERS (julkaistu alunperin Hesarissa 6.2.2014 nimellä Snikkeri-patukat)

12 kpl

1. ja 4. kerros:
400g maitosuklaata

2. kerros eli pähkinänougat:
1½ dl kondensoitua maitoa
100 g isoja valkoisia vaahtokarkkeja (12 kpl)
½ dl sileää maapähkinävoita
1½ dl suolapähkinöitä (100 g)

3. kerros, kinuski:
2 dl kuohukermaa
1 dl fariinisokeria
2 rkl voita

 Ota esille noin 30 cm pitkä leipävuoka ja vuoraa se parilla kolmella kerroksella tuorekelmua. Kelmu voi roikkua vuoan reunojen yli.
 Valmista ensin kinuski. Mittaa kattilaan kuohukerma ja fariinisokeri. Keitä noin 10 minuuttia, kunnes seos on kauniin ruskeaa ja sakeaa. Sekoita joukkoon voi. Jäähdytä ja laita kylmään.
 Valmista pähkinänougat. Rouhi suolapähkinöitä veitsellä hieman (osa pähkinöistä voi jäädä kokonaisiksi) ja jätä ne odottamaan.
 Mittaa pinnoitettuun kattilaan kondensoitu maito ja vaahtokarkit. Kuumenna keskilämmöllä koko ajan sekoitellen (muuten kondensoitu maito palaa helposti pohjaan), kunnes vaahtokarkit ovat täysin sulaneet.
 Sekoita joukkoon maapähkinävoi. Ota kattila liedeltä ja lisää suolapähkinät. Sekoita tasaiseksi ja jätä jäähtymään.
 Paloittele 200 g suklaata muovikulhoon. Sulata suklaa mikrossa sekoittaen pienin väliajoin. Kaada suklaa leipävuokaan tuorekelmun päälle tasaiseksi kerrokseksi. Laita vuoka pakastimeen tai jääkaappiin, kunnes suklaa on täysin jähmettynyt.
 Lusikoi hieman jäähtynyt, mutta vielä notkea pähkinänougat suklaakerroksen päälle ja tasoita. Laita vuoka jälleen jääkaappiin tai pakastimeen, jotta nougat kovettuu.
 Lusikoi nougat-kerroksen päälle kylmä kinuski, tasoita ja laita vuoka jälleen pakastimeen tai jääkaappiin.
 Sulata toiset 200 g suklaata ja kaada se tasaiseksi kerrokseksi kinuskin päälle. Laita vuoka taas pakastimeen tai jääkaappiin.
 Kun patukkakakku on kovettunut, nosta se kelmun avulla työlaudalle. Leikkaa patukoiksi terävällä, ohutteräisellä veitsellä. Patukat ovat parhaimmillaan, kun ne saavat pehmentyä leikkaamisen jälkeen huoneenlämmössä.



Ei järin valokuvauksellista, oikein hyvää


P.S. Laitoin muuten blogille pystyyn omat FB-sivut, löytyvät nimellä Nainen ja artisokka. Linkkailen sinne blogitekstejä ja kaikkea kiinnostavaa ruokaan liittyvää jolla en kehtaa kuormittaa henkilökohtaisia fb-kavereitani (siis tiesittekö että kaikkien ihmisten koko elämä ei pyöri ruoan ympärillä?!? Mielestäni erikoista).