tiistai 14. elokuuta 2012

Perunaa uuniin

Rakastan perunaa. Uuniperunoita, itsetehtyjä ranskalaisia, hasselbackan perunoita, valkosipuliperunoita, you name it. Keitettyjä en erityisemmin, paitsi kesällä. Ja joidenkin ruokien (esim. nakkikastikkeen) kanssa. Viime aikojen hitti on ollut uunissa voin ja parmesaanin kanssa paahdetut uudet perunat. Ja kas, näin se käy!



Veistele uunivuoan pohjalle sopivasti voita ja raasta päälle parmesaania. Puolita sopiva määrä pieniä perunoita ja töki ne voihin halkaisupinta alaspäin. Pistä uuniin 225 asteeseen ja paista, kunnes perunat ovat pehmeitä ja liikuttavan ryppyisiä, voi ruskeaa ja tuoksu sietämättömän hyvä.

Ripottele päälle sormisuolaa ja rouhi chiliä ja mustapippuria tai yrttejä tai mitä pieni mielesi halajaakaan. Tarjoa lisäkkeenä tai syö ihan vaan pelkästään (esim. sohvalla katsoen samalla digiboksilta Top Chefin uusintoja).



Äsken nautin kuvan annoksen (hyvää Go Greenin papusalsaa purkista, vihreitä papuja, hiukan eiliseltä jäänyttä kylmäsavulohitahnaa ja perunoita), luin Glorian ruokaa ja viiniä ja kuuntelin lastenhuoneesta kaikuvaa järisyttävää meteliä, jonka sai aikaan kaksi Afrikan tähteä pelaavaa kahdeksanvuotiasta. Rauhoittava ruokailuhetki.

maanantai 13. elokuuta 2012

Kuulumisia

Olen pahimman sortin syksyihminen. En tee uudenvuodenlupauksia, teen syyslupauksia: aloitan kuntoilun (...), siivoan säännöllisesti, teen joka päivä ruokaa ja niin edelleen. Tämän syksyn lupaus on blogiaktivoituminen. Olen päättänyt lakata sättimästä itseäni siitä, etten osaa valokuvata ja keskittyä kirjoittamispuoleen. Ihmiset tykkäävät Instagram-kuvista, miksei  blogia voisi kuvittaa samantasoisilla otoksilla?

Avaan kirjoitusputken muisteloilla. Kaivelin tänään kännykän galleriasta kaikki kesän aikana ottamani ruokaan ja juomaan liittyvät kuvat. Olkaatten hyvä!



Juhannuksena oltiin perheen kanssa mökillä ja keskityttiin olennaiseen: ruoanlaittoon, syömiseen, lukemiseen ja lojumiseen. Ylimmässä kuvassa kokkauspiste kuistilla, teen varhaiskaalista cole slaw'ta. Oranssi raastovehje on hiton nerokas ja mökin entisen omistajattaren perintöä.

Alemmassa kuvassa juhannusaaton ähkylautanen: pernaa, cole slaw'ta, sillipöperöä (yhtä ehdottomista lempiruoistani), salaattia, savukalaa, tomaatti-sipulisalaattia ja parsakaalia. Ihanat ruoat!

Juhannuksen jälkeen maanantaina lähdettiin avomiehen kanssa Tukholmaan ihan kahdestaan neljäksi päiväksi. Lapsi jäi mummulaan ja me lähinnä syötiin ja käveltiin ympäriinsä. Kuvasatoa:


Ekana iltana käytiin kunnon turistien tavoin Sergelin torin laidalla Kulturhusetin kattoravintolassa virvokkeilla. Keli oli kauheen kiva ja kesäinen, roseeviini hyvää.




Käytännön vinkki: macaronsit ei kovin hyvin säily kassissa kymmentä tuntia. Tehtiin jako, mies meni armeijamuseoon ja meitsi Östermalmin kauppahalliin. Ostin viittä eri sorttia macaronseja ja illalla hotelliin palattuamme söin pussillisen esim. passionhedelmän ja lakritsin makuista mössöä.


Ehdoton turistivinkki: Rosendals Trädgård Djurgårdenissa. Ystäväni Maija oli siellä työharjoittelussa viime kesänä ja vinkkasi meille. Vietimme pari autuaallista tuntia tutkien ihanaa puutarhaa. Kaupasta olisin voinut ostaa kaikki mahdolliset ruokajutut ja astiat. Lounaaksi söimme isot ja oikein makoisat voileivät (ja meitsi joi lounasviiniä koska LOMALLA VOI).


Djurgården-päivän iltana miljoonan kävellyn kilometrin jälkeen käytiin syömässä Söderissä kaverin vinkkaamassa Garlic&Shots-valkosipuliravintolassa tällaiset varsin miehekkään kokoiset hampurilaissetit. Hyvää, tosin valkosipulia olisi voinut olla vieläkin enemmän (olen se äiti, jolle on päiväkodissa huomautettu lapsen haisevan tosi paljon valkosipulilta).


Yksittäisiä onnenhetkiä: loistava kirja (Weird Things Customers Say in Bookshops) ja punkkua.


Nyt en tajua mitä tätä vaivaa mutta tuo kuitin kuva tulee väärin päin. No, enivei: jostain bongasin vinkin Barnhusgatanilla sijaitsevasta autenttisesta meksikolaisravintolasta. Vähän aikaa kesti että löydettiin mutta kyllä kannatti: oli ihan törkeän hyvää. Paikan nimi on siis La Neta ja lähin tunnelbanapysäkki Hötorget. Barnhusgatan on Drottninggatanin poikkikatu ja ravintola sijaitsee kivijalassa ja on erittäin pieni. Listalta löytyy muutamaa sorttia quesadilloja ja pehmeäkuorisia tacoja, kylmäkaapista löytyy meksikolaista olutta. Suosittelen!



Viimeisenä päivänä haettiin lounassushit Götgatanilta Samba Sushista, mansikoita metroaseman ruokakaupasta ja mentiin Södra Teaternin viereiseen puistoon syömään. En tiiä johtuuko karmivasta nälästä, puistossa syömisestä vai mistä mutta setti oli yksi parhaista ikinä syömistäni. Sadan kruunun mellan-setissä oli kuusi nigiriä ja kolme makia. Ei harmainta aavistusta mitä nuo kalat ovat mutta ah, kyllä maistui.

Seuraava kesäpäivitys luvassa myöhemmin: tiedossa piknikkiä ja lastenkutsuja.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Vaalipäivän muffinssit


Tänään tein pitkästä aikaa makeita muffinsseja ihan vaan sen kunniaksi, että on toisen kierroksen vaalipäivä ja sain kummitytön hoitoon. Tarjosin vanhemmilleen muffinssikahvit kun noutivat ihanan tyttärensä kummitädin hoivista (kummityttö on vauva, hermostutti, en kuitenkaan tiputtanut häntä lattialle enkä mokannut muutenkaan). Siis. Tein mustikkamuffinsseja. Tarkastin tarkat määrät jostain ostamastani muffinssikeittokirjasta, mutta kaapista ei löytynyt sen paremmin maustamatonta jugurttia kuin piimääkään, jota taikina kokemukseni mukaan kaipaa. Sen sijaan löytyi ranskankermaa. Loistava ratkaisu! Lidlin ranskis (rasvaprosentti 30%) toi makuun erittäin mukavaa pehmeyttä. Tarkkaa määrää en osaa sanoa, tein osan silikonimuffinssivuoassa ja osan ladoin metalliseen.


Kuva on juuri sellainen, jonka saa otettua
helmikuussa kuudelta illalla. Taustalla
PAHOLAISEN SILMÄ, eiku tiskikone.


Mustikkamuffinssit

(ohje noin suurpiirteisesti Jutta Ranzin kirjasta Muffinssit - uudet reseptit)
(noin 12 kappaletta, ehkä)

vajaat 4dl mustikoita
3,5 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
1 muna
vajaa 1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
vajaa 1 dl ruokaöljyä
pari desiä ranskankermaa (tai jugurttia, tai piimää)
(loraus maitoa)


Lämmitä uuni 180-asteiseksi. Voitele muffinssipelti (jos siis käytät metallista, silikonista ei tarvi eikä paperivuokiakaan tietty). Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Vatkaa muna (siis eri kulhossa kuin jauhot). Lisää sokeri, vaniljasokeri, öljy, ranskankerma (tai jugurtti tai piimä) ja mustikat. Kääntele joukkoon jauhoseos. Tässä vaiheessa kannattaa lorauttaa joukkoon vähän maitoa tai muuta nestettä jos taikina tuntuu kovin tönköltä. Jaa taikina vuokiin, paista parikymmentä minuuttia tai kunnes tulitikulla tökätessä siihen ei tartu taikinaa.



maanantai 9. tammikuuta 2012

Linssejä pihvissä

Murran pitkäksi venähtäneen blogihiljaisuuden kirjaamalla ylös tänään paistamieni linssipihvien ohjeen. On tehnyt ko. apetta mieli jo pitkään ja tänään päätin repäistä. Olen tehnyt pihvejä monta kertaa aikaisemmin yhden tietyn ohjeen mukaan mutta - tadaa - en löytänyt sitä mistään. Niinpä googlettelin ja yhdistelin ja sain puolivahingossa aikaan aika hiton hyviä läpysköitä.

Kuvaa ei ole, koska
a) ruoka oli rumaa
b) ei täällä säkkipimeässä saa edes otettua mitään kuvia

Lisäkkeeksi tein ite ranskalaisia. Sitten oli tsatsikia ja paistettuja&keitettyjä ruusukaaleja (leikkaa ruusukaaleista kovat kannat pois, kuori monta kerrosta, paista oliiviöljyssä kivan ruskea pinta, laita levy pienemmälle, hulauta päälle vettä, anna veden kiehua pois, mausta, syö, syö lisää, ihan törkeän hyviä).


Linssipihvit

kolme desiä punaisia linssejä
kasvisliemikuutio
muutama porkkana
sipuli
pari valkosipulinkynttä
puoli tuubia tomaattipyrettä tai vaikka yksi pikkupurkki
oliiviöljyä
pari teelusikallista jeeraa
pari teelusikallista garam masalaa
muna (tai kaksi, meillä oli vain yksi)
desi jauhoja (laitoin vehnä-, myös speltti- tai peruna- käy)
semmoinen kourallinen juustoraastetta, punaleimaemmental sopii varsin hyvin
suolaa, mustapippuria, muita mausteita joita sydämesi halajaa

Huuhdo linssit ja keitä kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä kypsiksi. Valuta siivilässä. Raasta porkkanat. Pilko sipuli ja valkosipuli varsin pieneksi. Kuullota sipuleita öljyn, tomaattipyreen, jeeran ja garam masalan kanssa kattilassa. Ota pois levyltä, kippaa joukkoon porkkanaraaste ja linssit, anna jäähtyä ettei käy munan kanssa hassusti. Kun mössö on jonkun verran jäähtynyt, lisää joukkoon se muna, jauhot, juustoraaste ja mausteita. Maistele. Pitäisi olla hyvää. Paista miedolla lämmöllä kypsiksi öljyssä. Se kestää. Tässä välissä ehtii hyvin tehdä kaikkea muuta (kuten lukea tuhannetta kertaa Mondon ruokalehdestä juttua New Yorkin parhaista hampurilaista, tein just niin).



sunnuntai 7. elokuuta 2011

Herra Heinzin apajilla

Joskus viime talvena otin talteen hirveän määrän reseptejä odottamaan rehusesonkia, Tuomelan kojun (Porin paras torikoju, ihana henkilökunta ja ihanat tomaatit) kakkoslaadun tomaatteja, loppukesän laiskoja päiviä ja kokkausinspiraatiota. Herkusta ja Koukusta löytynyt ketsuppiohje oli yksi niistä resepteistä, joita ei voinut kuvitellakaan tekevänsä talvella kun puulta maistuvat tomaatit maksoivat vitosen kilo. Nyt halkeillutta, mehevää ja ylikypsää kakkoslaatuista saa Tuomelasta 80 senttiä kilo ja ketsuppiohje muistui mieleen. Olen muokannut Herkun ja Koukun ohjetta hiukan lähinnä määrien osalta: omaan makuuni ketsuppi oli turhan makeaa.

Lievästä skeptisyydestä huolimatta ketsupista tuli ihanaa. En tajunnut tietenkään ottaa kuvaa ja eka satsi on jo hävinnyt parempiin suihin, mutta väriltään mössö oli kauniin oranssinpunaista. Jopa Heinzin tuotteiden suurkuluttajana kunnostautunut talouden seitsenvuotias ihastui ikihyvikseen ja nuoren herran käskystä teen alkavalla viikolla uuden - ja tällä kertaa tuplasti isomman - satsin.

Tässä siis ohje sellaisena kuin itse sen tein, alkuperäinen ohje on julkaistu aikoinaan HS:n Ruokatorstaissa ja sen versio siis Hellassa ja Koukussa.

Ketsuppi
nelisen desiä

reilu puoli kiloa tomaatteja (etenkin ne kakkoslaatuiset ylikypsät sopivat tähän paremmin kuin hyvin)
yksi sipuli
kaksi valkosipulinkynttä
1 tl chilijauhetta (myös tuore kävisi erinomaisesti)
1 rkl hunajaa
1 rkl raakaruokosokeria
2 rkl oliiviöljyä
vajaa teelusikallinen suolaa
teelusikallinen rouhittua mustapippuria
pari ruokalusikallista balsamicoa

Lohko tomaatit ja poista kannat. Pilko sipulit. Mittaa kattilaan hunaja, sokeri sekä öljy, kuumenna. Lisää tomaatit ja sipulit ja kuullota 10 minuuttia. Lisää mausteet ja balsamico ja anna kiehua hiljalleen tunnin verran kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Soseuta sauvasekoittimella jos haluat (räiskyy ihan järkyttävästi, laita esiliina päälle). Kaada suppilon avulla puhtaaseen lasipulloon. Säilyy viileässä kuukauden.

torstai 30. kesäkuuta 2011

Hellejuomien aatelia

Blogi-innostus on ollut kateissa. Olen kyllä vissiin tehnyt ruokaa joka päivä, mutta suurin osa tekemästäni ruoasta on ollut aika tylsää ja epäkiinnostavaa ja ennen kaikkea epävalokuvauksellista. Eilen kuitenkin onnistuin tekemään jotain, joka ylitti kohtuuttomaksi kasvaneen kynnyksen. Ehkä tää taas tästä.

Käytiin toissapäivänä ystävän luona kylässä. Omakotitalo- ja pihakuumetta ei yhtään hälventänyt ystävän kehoitus ottaa raparperia puskasta. Kotiin - hikiseen pihattomaan kerrostaloasuntoon - tullessa siitä piti sitten keksiä jotain. Mielikuvituksettomana ihmisenä ajattelin ensin tehdä piirakan mutten jaksanut ja nyt seuraa suuri tunnistus: en tykkää makeista leipomuksista (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta: banoffee, juustokakku, prinsessakakku). Syön toki kaikkea joka eteen lykätään, mutta niin innoissani en esim. raparperipiirakasta ole että jaksaisin sitä itse tehdä. Enkä osaa esimerkiksi leipoa pullaa. Olen tainnut kerran koittaa, tuli pahaa. Välillä poden huonoa omatuntoa lapseni pullantuoksuttomasta lapsuudesta mutta onneksi on erinäisiä mummuja, joiden jauhopeukalo on omaani pystyvämpi.

Joo. Eli lykkäsin raparperit jääkaappiin ja päätin miettiä uudestaan myöhemmin. Eilen googlettelin ja löysin ihanaisesta Chocochilistä kauniin värisen ja raikkaan tuntuisen ohjeen, joka ei vaadi ihmeempiä (itse asiassa laitoin raparperit kiehumaan ja otin päikkärit sinä aikana). Juomasta tuli ihanaa. Raikasta, kaunista ja hyvää (vaikken jaksanutkaan lähteä kauppaan ostamaan inkivääriä, limeä tai minttua). Raparperia oli hiukan vähemmän kuin ohjeessa vaadittava määrä joten laitoin vähemmän vettäkin (ja itse asiassa lantrasin vielä vedellä, olen laimeiden juomien ystävätär).

Ihanainen raparperijuoma

(alkuperäinen ohje: Chocochili)

viisi vartta raparperia
1,5 litraa vettä
1,5 desiä raakaruokosokeria
(inkivääriä ja minttua ja limeä)

jääpaloja
sitruunamehua

Pilko raparperit suurehkoiksi paloiksi ja keitä vedessä hiljalleen noin tunnin verran. Lisää sokeri, siivilöi ja anna jäähtyä. Maistele, lisää tarvittaessa vettä, nauti jäiden kanssa. Itse lorautin valmiin mehun joukkoon hiukan sitruunamehua. Ah ihanuutta! Kuulemma joukkoon sopii myös valkoinen rommi mutta sitä ei valitettavasti baarikaapista löytynyt (viskiä olis ollut mutta se ei ehkä sovi).

torstai 19. toukokuuta 2011

Jämien aatelointia

Olen oppinut jo, krhm, hetken aikaa jatkuneiden opiskeluideni aikana melko tehokkaaksi jämäkokiksi. En varmasti pärjäisi Master Chefissä mutta voisin ottaa osaa jos joku näppärä kehittelisi jämächef-kisan. Siinä pitäisi tehdä tähteistä ja vihanneslokeron mysteerivihanneksista jotain ruoalta vaikuttavaa (ulkonäöllä ei olisi väliä, koska kaikki tekemäni ruoat näyttävät rumilta).

Äsken iski nälkä. Jääkaapissa kummittelee tänään ostamani savusiika mutta sille piti kehitellä jotain kaveriksi. Tehokkaan jää- ja kuivaruokakaapin inventoinnin jälkeen uunista leijailee nyt melko erinomainen valkosipulin ja juuston tuoksu. Ah!

Tämäntyyppiset täytetyt rehut ovat mielestäni ihan nerokasta ruokaa. Sisälle voi laittaa melkein mitä tahansa: jauhelihaa, soijarouhetta, pekonia, riisiä, rehuja tai vaikka kvinoaa tai ohraa tai jotain. Varsinkin kotimaisten rehujen sesonkiaikaan - kun paprikaa, kesäkurpitsaa, sipulia ja tomaatteja saa puoli-ilmaiseksi - on ihan sulaa hulluutta syödä makaroonia tai nuudeleita halpuuden vuoksi, kun vähäisillä aineksilla saa aikaan näin erinomaista ruokaa. Siis jos ei halua vetää niitä rehuja raakana. Itse aion ensi kesänäkin nauttia litran gazpachoa päivässä (ohje tulossa kunhan saan sen hiottua loppuun).

Zucchini a la Chef (eli jämillä täytetyt kesäkurpitsat)

yhden nälkäisen annos

yksi pieni kesäkurpitsa (tai enemmän, riippuu syöjien määrästä tietysti)
pieni sipuli
kaksi valkosipulinkynttä
öljyä
tomaattimurskaa (purkin jämät, noin kolmasosa pahvitetrasta)
aurinkokuivattuja tomaatteja (purkin jämät, kaksi tomaattia)
juustoraastetta (pussin jämät, kourallinen)
auraa (kolmion jämät, surkean pieni nökäre)
mausteita

Halkaise kesäkurpitsa ja leikkaa vielä puoliksi jos haluat. Kaiverra puolikkaat. Hienonna sipuli, valkosipulinkynnet ja kesäkurpitsan sisus. Paistele öljyssä, lisää tomaattimurska ja mausteet (mustapippuri, suola, yrttejä ym). Lusikoi kesäkurpitsan puolikkaiden sisälle, murustele päälle auraa ja kuorruta juustolla. Paista 200 asteessa tarvittavan kauan (vajaan vartin paistoin ite). Syö joko ihan au natural tai jonkun lisäkkeen kanssa. Halpaa, hyvää, ei sisällä nuudeleita eikä tonnikalaa!

p.s. Perustin uuden jämäkategorian. Luvassa myöhemmin: mitä tehdä perunamuusin jäännöksille.