Arkiruoka ja kastikeoivallus

Tavallaan haluaisin kovin mielelläni luoda vain suureellisia ateriakokonaisuuksia, keitellä tuntikausien hauduttamista vaativia keittoja ja leipoa kahdeksan tunnin kohotusajan vaativaa leipää mutta arki asettaa omat vaatimuksensa. Maanantaina oli töiden jälkeen kova nälkä, kohtalainen kiire ja totaalinen inspiraationpuute joten luin vähän blogeja ja Kädenvääntöä-blogista bongasin oivallisen kastikevinkin. Meillä syödään wokkia aika usein ja tähän asti olen vain paistanut kasvikset currytahnassa - kaupasta ostetussa tai itse tehdyssä - ja tyytynyt hulauttamaan lähes valmiiseen wokkiin kala- tai osterikastiketta ja soijakastiketta. Käänteentekevä kastikeoivallus tuotti ehkä yhden parhaista wokeista jota meillä kuunaan on nautittu.

Ostin tätä varten myös lihaa. Hyvin harvinaista. Nyt vaan teki jostain syystä mieli ja hyvältä se pitkästä aikaa maistuikin (tämähän onnistuu siis ihan loistavasti vaikka tofulla tai ihan kokonaan ilman lihaa). Noudatan lihan kanssa vähemmän mutta parempaa -nyrkkisääntöä: en tajua miksi etenkin lapsiperheissä syödään niin paljon huonolaatuista ja teollista jauhelihaa, marinoitua broileria ja makkaraa. Miksei lapsia voi opettaa syömään parempilaatuista lihaa joskus ja useammin kasvispohjaista ruokaa?

Tähän tuli tosi paljon parsakaalia, koska se on ollut viime aikoina poikkeuksellisen freesiä. Söisin parsakaalia joka päivä. Yleensä se vaan on epämääräisen vaaleaa, liian pehmeää ja muutenkin vastenmielistä. Nyt on kuitenkin ollut saatavilla espanjalaista tummanvihreää, kiinteää ja hyvää. Ulkomaisten vihannesten osto on ehkä epäeettistä, mutten vaan pärjää talven yli pelkillä juureksilla vaikka kuinka yrittäisin. Tomaatteja en tykkää talvella ostaa (koska ne maistuvat jääkaapilta ja puulta) mutta kurkkua ostan. Ja talvitomaatteja nahkeutan joskus uunissa pastan lisäkkeeksi.

Nyt kuitenkin se ohje. Tein hemmetin ison annoksen koska a) elän jonkinlaisten teollisuusimurin ihmisvastineiden kanssa b) tästä tuli evääksi kahdelle ihmiselle tiistaina. Tekovälineenä toimi mieheni mukana talouteen kulkeutunut täy-del-li-nen hiiliteräswokki. Tukevat puukahvat, tarpeeksi iso, ohutpohjainen ja kaikinpuolin mahtava.



Maanantain kasvis-nautawok

munanuudeleita

noin 400g naudanlihaa (olisko ollut ulkofileetä?)
kaksi isoa sipulia
kolme isoa porkkanaa
yksi parsakaali
puolikas kesäkurpitsa
rasia siitakesieniä
kolme valkosipulinkynttä

kastike (noin-mittoja, sekoita ja maistele!):
pari teelusikallista seesamiöljyä
pari ruokalusikallista soijakastiketta
pari ruokalusikallista kalakastiketta
pari reilua teelusikallista punaista currytahnaa
reilu teelusikallinen chilirouhetta
muutama reilu pyöräytys mustapippuria myllystä
puolisen desiä osterikastiketta
ehkä ruokalusikallinen hunajaa

Keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan (tähän suurperheateriaan meni viisi sellaista kiekkoa tai mikä se nyt on, sana meni hukkaan). Leikkaa liha suikaleiksi. Lohko sipulit, suikaloi porkkana, revi parsakaali nupuiksi (kai tämän voisi veitselläkin tehdä, itse yleensä revin sormin), leikkaa parsakaali viipaleiksi, putsaile sieniä tarpeen mukaan ja paloittele jos on tarvis (aina ei tarvi, siitakesienet on usein aika pieniä) ja tee valkosipulista semmoista hakkelusta kuin haluat, itse viipaloin. Ruskista lihat tulikuumaan wokkipannuun lorautetussa öljyssä, lisää sipulit ja valkosipulit ja sen jälkeen muut rehut kypsymisjärjestyksessä (porkkana, kesäkurpitsa, parsakaali, sienet). Parsakaalin voi toki myös höyryttää ennen mukaanheittoa mutta itse tykkään enemmän raa'ahkosta.

Sekoita kastikkeen aineet, maistele koko ajan ja kaada wokin joukkoon kun vihannekset ovat sopivia. Lisää vielä nuudelit ja sekoita kunnolla. Päälle voi ripotella tuoretta korianteria jos semmoista sattuu hyväkuntoisena löytämään jostain tähän aikaan vuodesta. Itse en löytänyt.

Pöydässä ruoka todettiin kaikkien perheenjäsenten tuumin varsin hyväksi. Kastike oli imeytynyt ihanasti raa'ahkoihin parsakaaleihin. Seuraavana päivänä töissä jämät maistuivat myös. Kaikinpuolin hyvä arkiruoka ja kastike pääsee jatkokehittelyyn ja vakiovieraaksi ruokapöytään.


Ohessa arkirealistisia ruokailutilannekuvia. Bongatkaa mm. pyykkitelineen päällä odottava pyykkiämpäri tai mikä lie, lattialla lojuva reikäinen villasukka ja biojätepussirulla.